Jake ei ymmärtänyt kysymystä täydellisesti ja oli juuri tiedustelemaisillaan nuorukaisilta, "mitä tuo pieni hiekkarotta haluaa", kun Pierre nosti kohteliaasti lakkiaan ja vastasi:
"Herra, olen ranskalainen. Olen ylpeä saadessani tutustua teihin.
Nimeni on Pierre-au-Calumét."
"Pierre-au-Calumétko?" huudahti tuo pieni mies innostuneesti. "Tuo kuuluisa, monien taistelujen voittajako? Koira vieköön, olipa tämä onnen päivä! Olen tavannut vanhan uskollisen ystäväni ja saanut tutustua teihin. Ah, miten te mahtanettekaan olla urhoollinen! Pojat, nouskaamme maihin syömään! Melokaa lähimpään rantaan, kuuletteko?"
Molemmat veneet suunnattiin heti lähintä rantaa kohti ja metsästäjät olivat pian syventyneet tuohon hauskaan toimeen: kertomaan ja kuuntelemaan uutisia. Metsästäjämme ilostuivat kuullessaan, ettei Bull Poundin varsilla ollut milloinkaan ollut niin paljon riistaa kuin nykyään, ja vilkas pieni ranskalainen sanoi heille, että heidän veneensä varmasti uppoaa niiden nahkain painosta, jotka he sieltä kokoovat. Seurueet erosivat vihdoin, toinen tunkeutuakseen vielä syvemmälle erämaahan, toinen päästäkseen monien vaiheiden jälkeen taasen takaisin kaukaiseen St. Lawrenceen.
Juuri kun kanadalaiset olivat lähdössä, pyysi Jake herra le Porc-épic'n tahi kuten Jake häntä nimitti "Porkyn" kertomaan Bill Bucknallille, että hän oli hankkinut tuon päänahan, josta oli ollut puhe, ja halusi sen vuoksi saada tupakkansa palattuaan takaisin.
"Kyllä", vastasi ranskalainen. "Tunnen Billin ja tiedän, että hän on oivallinen metsästäjä. Kerron hänelle viestisi varmasti. Hyvästi nyt, Jake ystäväni. Muista varoa harmaita karhuja. Ne tulevat vielä koettamaan rohkeuttanne, saattepas vain nähdä." Kumartaen Pierrelle ja Gaultierille ja heiluttaen ystävällisesti kättään Jakelle katosi tuo pieni mies pian erään niemekkeen taakse.
"Kuka hän on, Jake?" kysyi Pierre. "Hän näyttää tottuneen komentelemaan."
"Hän on eräs yhtiön pääasiamies", vastasi Jake, "ja palailee nyt luullakseni miestensä edellä kotipuoleen. Mutta olinhan kuulevinani sinun kysyvän hänen nimeään."
"Ei", sanoi Pierre. "Kysyin vain Kootanie-linnoituksen päällikön nimeä. Hän ei sanonut kumminkaan tietävänsä, koska viimeinen oli poistunut eikä hänen sijalleen ollut vielä tullut uutta."
"Kuulkaahan, pojat", sanoi Jake, "muistaakseni kerroitte minulle olevanne ranskalaisia. Mistä sitten johtuu, ettette puhu sellaista sekasotkua kuin tuo pieni mies?"