Voimakas ja onnellinen saa kaikki osakseen, kallisarvoiset jumalten lahjat ei koskaan tule yksinään. Paul Gordon ei tosiaankaan ollut tullut tänne toivottaakseen onnea ystävälleen. Hänen tuiki omat, proosalliset asiansa ne olivat tuoneet hänet nyt äkkiä Heilwigshofiin vastoin kaikkia hänen päätelmiään. Mutta nyt jonkunlainen kärsimättömyys ajoi häntä huoneen lävitse; hän ei voinut odottaa silmänräpäystä, jolloin hän sanoisi vanhalle ystävälleen: Olit oikeassa, ja pyydän anteeksi, että puhuin sitä vastaan.
Ja nyt oltiin niin pitkällä. Alhaalta talosta kuului ääniä. Raskaita pontevia askelia portailla, ja ovi lennähti auki.
"Hän ei tiedä mitään", sanoi Willfriede nopeasti.
Ja miehelleen: "Katsohan, setä Johannes, tässä on sinulle yllätys."
Herra Johannes Heilwig seisoi hetkisen kuin lumottuna. Mutta sitten hän ojensi molemmat kätensä ystäväänsä kohti ja sieppasi hänet lähelleen ja puristi häntä voimakkailla käsivarsillaan niin lujasti, ettei hän kuullut eikä nähnyt mitään. "Paul, Paul, poikani, vihdoinkin taas täällä!" Useampia sanoja hän ei saanut suustansa.
Willfriede hiipi pois huoneesta. Kun Paul kuuli oven hiljaa käyvän, irtaantui hän Johanneksen syleilystä: "Kelpo ystäväni, kuinka voit olla noin hillitön! Se ei ole oikein, sen täytyy loukata häntä."
Johannes vain pudisti päätään. Hän ei puhunut paljoa. Hän kuuli, mitä Gordonilla oli sanottavaa tulonsa syistä, teki silloin tällöin lyhyen kysymyksen, joka osoitti hänen seuraavan asiaa, ja vain ohimennen hän pari kertaa silitti hellästi, aivan hiljaa, leveällä, isolla kädellään Paulin harmaantunutta päätä.
"Johannes", kysyi maalaaja häpeissään, "miksi sinä pidät minusta niin paljon?"
Heilwig otti itselleen tuolin, asettui aivan vastapäätä ystäväänsä ja katsoi häneen. "Niin", sanoi hän hitaasti, "tiedäthän, ettei ajattelu ole minun asiani. Jos tahdot päästä siitä itse selville, niin koeta itse; minä en voi sanoa sitä sinulle. Sen vain tiedän, että jotakin puuttuu täydellisestä mielihyvästä, jos sinä et ole luonani."
"Ja sinun rouvasi? Silloin minä olin kyllin hupsu neuvoakseni sinua olemaan menemättä naimisiin. Vasta tänään minä olen ymmärtänyt, kuinka onnellinen sinun täytyy olla. Tuo viisas, herttainen, terve nainen!"