"Niin tosiaankin, siltä minusta itsestänikin melkein näytti. Mikä siis on mennyt sukulaisiisi, kun he tänään kohtelivat minua niin erinomaisen ystävällisesti? Muutoin he ovat pitäneet minua, kuten hyvä ystäväni, Friedrich, yhä vieläkin kulkurina, jollaisena toit minut ensiksi tähän taloon. Mutta tänään: 'niin kuuluisa maalaaja kuin te!' — 'mies, joka on luonut niin paljon kaunista' — 'te olette runoilija, toden totta, herra Gordon'; — mistähän nuo hyvät ihmiset saavat tuollaisia sorvattuja sanoja, joilla tosin voin täyttää taskuni niinsanotuissa seurapiireissä, mutta joita en ollut tottunut kuulemaan täällä Heilwigshofissa?"

"Sanoinhan sinulle jo, että heillä on muuta mielessään, he eivät enää pelkää sinua."

"Pelkää? Ja minua! Mutta taivaan tähden, Johannes, mitä saattaisivat sitten Heilwigit ja Müllerit ja arvoisat sisarenlapsesi ja serkkusi minuun nähden pelätä?"

"Jos olisit tullut hiukan aikaisemmin, niin olisin ennen ateriaa sinulle sanonut, mitä aioin sinulle kertoa, ja ilmoittanut sen sitten toisillekin ruokahalun herättämiseksi."

"Joko taas! — Siis, kun nyt tulin tuota kallisarvoista, takaisinsaamatonta tuntia liian myöhään — mikä on se asia, sinä saivartelija?"

"Minun täytyy ilmoittaa se jokaiselle kirjallisesti. Ja kirjoittaminen, kuten tiedät, ei ole minun alaani. Tosin eivät pitkät puheetkaan. Mutta lyhyesti: sinä olet minun ystäväni. Siksi olin päättänyt sanoa sinulle ennenkuin kenellekään muulle, että aion mennä naimisiin."

"Että…!"

"Niin, niin juuri. Hyvin todennäköisesti eivät Heilwigit ole siinä asiassa yhtä mieltä. Minusta näyttää siltä, että he jo aavistavat jotakin. Mutta sinä, mitä sinulla voisi olla sitä vastaan, sitä en tiedä. Kaikeksi onneksi ei rahalla ole meidän väleissämme mitään tekemistä, sinä tuskin odotat minulta perintöä. Niinpä tulee siis ainoana eroituksena sinulle olemaan, että kun vastedes tulet tänne vierailulle, niin on talossa pikku rouva, jonka kanssa voit keskustella harrastuksistasi, kuvista, kirjoista, mistäpä minä tiedän, mikä sinua askarruttaa, paremmin kuin sivistymättömien talonpoikien kanssa. Ja niin ollen…"

"Täällä on merkillisen kuuma. Minä en ole talonpoika niinkuin sinä, enkä senvuoksi niin karta raitista ilmaa. Salli, että avaan ikkunan."

"Paul!"