Oi korkiat! mi tuhon aikomus?
Tekoa uutta hirveää,
yön-synkkää omilleen hän hautoo linnassa!
Ei miest', ken käy torjumaan.
Kaukosalla
viel' apu viipyilee.[115]
KUORONJOHTAJA.
Tää[116] ennustus on outo mulle. Toiset taas kyll' ymmärsin: koko maahan niistä juttelee.
KASANDRA. (4. vastasäkeistö.)
Voi, herja! työhös joko ryhdyt, vai?
miehes, aviokumppalis
kylvyssä pestyäs[117] … ei! sanani kesken jää.
Kas, on kiire työ: kättä käs
työntelee — jo
se pian tehty on!
KUORONJOHTAJA.
Ei tuosta synny selvempää. Mun ymmällen saa kaihisilmä ennustelmas pulmineen.
KASANDRA. (5. säkeistö.)
Oi julma! taivas! taas
mi näkö ilmestyy?
Vai tuonelanko verkko![118]
Oma vaimo permen laati, surman syynä on.
Tuo parvi,[119] kun sukua vainoten
ei lepy, riemuitkoon uhristaan!
Kivitettävä!!