Mitä kostotarta kutsut tänne linnahan niin riehumaan? sun sanas mielen synkistää. Mun sydämeeni suihku puna-hurmetta hurahti, hellään kohtahan koskettain, se eloni riutuvan sammuttaa — oi! tuho kiiruhtaa kulkuaan.
KASANDRA. (5. vastasäkeistö.)
Ah voi! oi katsokaa!
Oi aja sonni pois
pian lehmän luota![120] Kietoo
sen mustasarvi viekas vaipan poimuihin.
Jo löi hän! mies vajosi kylpyhyn!
Sä salasammion murhatyön
kuulit nyt.
KUORONJOHTAJA.
En kerskaa, että ennuskieltä arvaamaan oon närvä; vaan tuo turmiolle kuulostaa.
KUORO.
Ei inehmoille ennustus iloa suo,[121]
ei ilosanoja taide monimielinen.
Se surun ennustaa, hirmuhaamuineen
se sielun vain
säikyttää.
KASANDRA. (6. säkeistö.)
Ma onneton! voi mua!
kohtaloa surkeaa!
Sä[122] panit parkuhus
mun oman kurjuuten' —
Oi miks mun raukan toikaan näille maille tuo?[123]
Siks' että ynnä kuoltaisiinko? Niinpä niin!