Sun lumos ylhäisempi noin hourimaan.
Soi virs' soinnuton,
itsestäs säätämäs, niinkuin
satakiel' lintu harmaa ei kyllästy
"Itys" itkemään, kun suru seppelöi
sen iän yhtenään.[124]
KASANDRA. (6. vastasäkeistö.)
Ei heleä-äänisen
linnun hätä ollenkaan,
kun puvun sulkaisen
se jumalilta sai.
Oi päivät armaat sai se vaaroist' erillään.
Mua isku vartoo, kalpa kaksisulkainen.
KUORO.
Miks raju houreen vaiva sinut yllättää?
sen sääs taivas kai?
Kamala ään' virsissäs räikyy
sekä kamaloita kuvia vaan hahmoilee.
Oi, miks päätyi tietäjäties määrähän
tuhon-enteiseen?
KASANDRA. (7. säkeistö.)
Voi Paris, jonka häät suvulle tuhoa toi! Skamandron[125] laine, oi juomani kotoinen! Sa mua vaalit rannoillasi silloin,[126] niin ylenin onneton Vaan kohta saanen ennusvirttä laulella ma Kokyton ja Acherontin töyrillä.[127]
KUORO.
Mitä sanas tähtäs, selvä on liiankin;
sen taisi tajuta lapsikin.
Mun viils' syöntä niinkuin veriveitsellä
tuo jääkolkko sun kohtalos, jost' uikutit
mieleni murroksiin.
KASANDRA. (7. vastasäkeistö.)