Kerran oli kettu päässyt penkomaan suurta kasaa naamioita, joiden seassa oli muuan erinomaisen kaunis. Kettu otti sen erilleen muista ja katseltuaan sitä jonkun aikaa tuumi itsekseen: »Onpa kerrassaan surkeata, että vaikka pään ulkomuoto on noin kelvollinen, sen sisässä ei ole järjen hitustakaan.»
HUPSU KAMELI
Metsän elukat panivat kerran toimeen suuren juhlan, jossa marakatti tanssi kaikkien sinne kerääntyneiden suureksi huviksi. Silloin kameli tahtoi saada osakseen yhtä vilkkaita käpäläntaputuksia ja tarjoutui myös tanssimaan seuran mieliksi. Mutta kun se oli vain kameli eikä marakatti, teki se itsensä heti naurettavaksi yrittäessään jäljitellä marakattia, ja seurauksena oli se, että suuttuneet elukat ajoivat kamelin tiehensä.
KISSA JA HIIRET
Kun hiirien yhteiskunta tirkisteli koloistaan, oliko mitään vaaraa likellä, keksivät ne hyllyllä kissan, joka loikoi niin hiljaa ja näytti niin ujolta kuin siinä ei olisi lainkaan oikeata eloa tai sielua. »Kah», sanoi muuan hiiri, »tuo on säyseä olento, siitä panen vaikka pääni pantiksi; sen näkee jo pelkästä ilmeestäkin. Niinpä tahdonkin tehdä sen kanssa lähempää tuttavuutta.» Sanottu ja tehty; mutta kohta kun mirri sai hiiren kynsiensä ulottuville, antoi se uuden tuttavansa ymmärtää, ettei naama aina ole sielun kuvastin.
KISSA JA KETTU
Kissa ja kettu olivat joutuneet kiistelemään siitä, kumpi osaisi paremmin pelastaa nahkansa, jos sattuisi oikein pahaan pinteeseen. »Mitä minuun tulee», lausui Repolainen, »niin vaikka kuinkakin kovalle ottaisi, on minulla aina lukemattomia juonia, joiden avulla lopulta selviän.»
Juuri silloin hyökkäsi paikalle lauma koiria hurjasti haukkuen. Kissa kiipesi siekailematta puuhun ja näki sieltä, kuinka kettuparka revittiin kappaleiksi, ennenkuin se ehti mitään tehdä. »Sepä se», tuumi mirri, »yksi varma temppu on paljoa parempi kuin sata hataraa.»
JALOPEURA, AASI JA KETTU
Jalopeuran, aasin ja ketun kesken tehtiin sellainen sopimus, että metsästettäisiin yhdessä ja kukin saisi saaliista yhtä suuren osan. Pian tavoitettiinkin aimo hirvi, ja aasin toimeksi jäi saaliin jakaminen. Aasi jakoi sen perin rehellisesti ja hyvässä uskossa kolmeen yhtä suureen osaan ja pyysi sitten jalopeuraa ottamaan niistä yhden. Mutta metsän kuningas ei tyytynyt osuuteensa, vaan raivostui, repi aasin kuoliaaksi ja sitten pyysi kettua suorittamaan jaon. Ketulla oli sen verran järkeä, että se määräsi jalopeuralle koko hirven, pidättäen itselleen ainoastaan pikkuruisen palan. Jalopeura hyväksyi täydellisesti ketun jakotavan ja kysyi: »Sanoppa, Repolainen, kuka sinut opetti lihoja leikkelemään?» Siihen kettu vastasi: »Totta puhuen, opettajani oli eräs aasi, ja sen hupsuudesta minä viisastuin.»