Muuan kalastaja sai päähänsä, että jos hän levittäisi verkkonsa rannalle ja puhaltelisi kaloille pillillään, ne suoraa päätä tanssisivat hänen verkkoonsa. Mutta sellaisesta soitosta ei ollutkaan mitään apua. Viimein hän heitti pillinsä maahan ja ryhtyi kalastamaan verkolla vanhaan hyvään tapaan, saaden ison apajan. Nähdessään kalojen hyppelevän verkossa hän huudahti: »Voi teitä hassuja olentoja! Kun puhalsin pillillä, ette tahtoneet tanssia, mutta nyt te tanssitte aika vikkelästi.»
HEVONEN JA KUORMITETTU AASI
Kun hevonen ja aasi tekivät yhdessä matkaa, huusi aasi kumppaniltaan apua, selittäen menehtyvänsä kuoliaaksi raskaan kuormansa alla, ellei hevonen sitä keventäisi edes pikkuruisella osalla. Mutta hevonen ei viitsinyt, ja pian aasi vaipui maahan. Sitten isäntä käski rengin nylkeä aasin ja siirsi hevosen selkään koko taakan ja lisäksi nyljetyn nahan. »Ohhoh», tuumi nyt hevonen, »tällainen rangaistus minua kohtasi ilkeän luontoni takia, kun en suostunut auttamaan vanhaa ystävääni pahimman hädän hetkellä.»
HÄNNÄTÖN KETTU
Satimeen osui kerran kettu, jonka oli henkensä pelastukseksi pakko jättää sinne häntänsä. Mutta ketun mielestä oli niin perin noloa ja häpeällistä esiintyä muiden joukossa hännättömänä, että koko elämä tuntui raskaalta, kun sitä vain ajattelikin. Sillä moista menetystä ei käynyt millään keinolla korvaaminen. Koska kuitenkin täytyi elää, koetti kettu edes hieman varjella itseään häväistykseltä ovelalla juonella. Se näet sai kettuseuran puheenjohtajan kutsumaan koolle ylimääräisen kokouksen ja piti siellä tieteellisen esitelmän siitä haitasta, hyödyttömyydestä ja säädyttömyydestä, joka liittyi kettujen hännällisyyteen. Tuskin kettu oli päässyt puheenvuoronsa loppuun, kun muuan pirteä johtokunnan jäsen halusi saada kuulla, lausuiko arvoisa esitelmöitsijä hännällisyyttä vastustavia mielipiteitään hännällisten etua tarkoittaen vai tahtoiko ainoastaan lieventää niiden rumuutta, jotka olivat häntää vailla.
JÄNIS JA KILPIKONNA
»Kuinka hidas ja raskas», virkkoi jänis, »onkaan tuollainen luontokappale kuin kilpikonna!» — »Ja sittenkin», vastasi kilpikonna, »lupaan juosta kilpaa sinun kanssasi.» Mitäs muuta, veto lyötiin heti, ja molempien suostumuksesta toimi kettu erotuomarina. Ne lähtivät liikkeelle yhtaikaa, ja kilpikonna laahusti keikkuen vakaasti eteenpäin, kunnes pääsi kilparadan päähän. Jänis sensijaan laskeutui pitkäkseen puolitiessä ja päätti hetkiseksi uinahtaa; »sillä», tuumi se, »kyllähän minä kilpikonnan saavutan, milloin vain mieleni tekee.» Mutta arvatenkin jänis nukkui vahingossa liian kauan, sillä vaikka se herättyään loikki niin vinhasti kuin kolvillaan ikinä kykeni, saapui kilpikonna ennemmin perille paalun luo, ja rehellisen ketun ei auttanut muu kuin julistaa se voittajaksi.
JALOPEURA JA KETTU
Maailmassa pidetään suurta lapsiliutaa taivaan siunauksena, ja tämä katsantokanta sai ketun härnäämään naarasjalopeuraa vasten silmiä sillä moitteella, että jalopeura synnytti ainoastaan yhden pennun kerrallaan. »Totta kyllä», kuului vastaus, »mutta sittenpä se yksikin on jalopeura.»