"Ei mitään, ei mitään", kielteli hän. "Minä tarkoitan vain — on hyvin merkillistä, aivan erikoista Teidän tavoin sovittaa sellaisia mielipiteitä käytäntöön — näytelmässänne tietenkin."
"Niin, niin minä teen ja siitä juuri loukkaannutaan."
"Tietysti, tietysti!" huudahti hän kiivaasti ja hänen huulensa vapisivat. Miten hän on kummallinen, muuten niin tyyni ja vakava, mutta minun näytelmäni, joka on mielikuvituksen tuote, vaikuttaa häneen kuin todellinen elämä.
"Richard rakastaa siis Kristiinaa", aloin minä uudestaan, "ja tahtoo naida hänet. Ollakseen häneen muussa suhteessa loukkaisi hän liian paljon omaistensa tunteita. Mutta nyt kuuluu mitä erilaisimmilta tahoilta epäedullisia huhuja Kristinan entisestä elämästä. Kerrotaan hänen olleen luvattomassa suhteessa erään nuoren miehen kanssa ja olevan aviottoman lapsen äidin. Richard kysyy häneltä suoraan, hän ei kiellä ja —"
"Hän antaa hänelle anteeksi", keskeytti kuulijani innokkaasti ja hänen suuret silmänsä kiiluivat melkein säikyttävästi. "Oh, ei se ole mitään uutta. Langenneen hyvitys. Minua ihmetyttää, että siitä loukkaannutaan."
"Te tuomitsette ennen aikojaan, neiti Keller", vastasin minä, "taikka ette ole täysin ymmärtäneet minua. Niinkuin minä käsitän asian, ei tässä ole puhetta langenneesta. Kristinalla oli — kuinka minä sanoisinkaan — yhtä hyvä oikeus kuin Richardilla, joka on elänyt niin ja niin monta vuotta nuoruudestaan — niinkuin nuoret miehet tavallisesti elävät. Nähkääs, ero on juuri siinä ja sitä ei voida minulle anteeksi antaa."
Minä pysähdyin odottamaan vastausta, mutta hän pysyi mykkänä. Ajatuksiinsa vaipuneena tuijotti hän lattiaan. Pitkän äänettömyyden jälkeen kohotti hän vähän päätänsä ja kysyi hitaasti:
"Ja onko tämä todellakin Teidän oma mielipiteenne?"
"Kyllä, ja minä olen vielä lisäksi kärjistänyt ristiriitaa. Kristinan entinen rakastaja on juuri Bruno, joka luopiona menettelee kurjasti ja tehtaanasioissakin osoittautuu arvottomaksi luonteeksi. Hän pakoittaa Kristinan tunnustamaan kaikki Richardille sekä myöskin mainitsemaan hänen nimensä."
"Se hänen olisi pitänyt oikeastaan heti tehdä", huomautti neiti Keller.