"Ei, kaikissa tapauksissa vain sivuasiana."
"Imartelevaa. Kuinka suunnilleen?" kysyin käsi jo ovenkahvassa.
"Jokseenkin samanarvoinen, kuin meillä on teidän elämässänne. —
Hyvää iltaa!"
29 p. toukokuuta.
Meidän yhteinen työmme on nyt päättynyt. Minulla on kaikki ainekset, joita tarvitsen ja voin nyt ryhtyä teokseni valmistamiseen. Kaihon tunne valtasi minut, kun neiti Keller tänään toi minulle viimeiset paperit. Hän ojensi kätensä jättääkseen hyvästi ja sanoi naurahtaen: "Nyt saan sanoa niinkuin saksalaiset kauppamiehet; beehren Sie mich bald wieder! Se on, jos Te joskus vielä tarvitsisitte käännöksiä, niin muistakaa minua."
"Minä tulen muistamaan Teitä paljoa aikaisemmin", pääsi minulta.
Minusta näytti kuin hänen poskensa olisi heikosti punehtuneet, minä kai erehdyin, sillä hän vastasi aivan levollisesti: "Ei ole ihme. Luultavasti niinkauvan kuin Teillä on työtä englantilaisissa kirjailijoissa."
Sitä en tarkoittanut, mutta olin kiitollinen hänelle, että hän sen selitti niin. Kun seurustellaan aivan vapaasti eikä ole muuta suojustinta kuin molemminpuolinen kunnioitus, niin ei kohteliaisuudet eikä suosionilmaisut ole paikallaan, ne voivat vieläpä tuntua loukkaavilta. Seurustelu hänen kanssaan oli käynyt minulle rakkaaksi tavaksi, niin että mielelläni olisin keksinyt jonkun uuden yhteisen työskentelyn. Mutta kaikki teeskentely on minusta vastenmielistä, ja hän olisi varmaan huomannut sen. Sentähden rohkaisin minä itseni ja kysyin, enkö myöskin ilman mitään sellaista aihetta saisi käydä häntä tervehtimässä. — "Minkätähden?" Se kuului minusta odottamattoman epäystävälliseltä, että minä jouduin hämilleni.
"Minä tulen kaipaamaan keskusteluja Teidän kanssanne niin paljon", vastasin minä, "ja minä olin niin itserakas, että luulin Teidän ajattelevan samoin. Mutta jos olen erehtynyt tahi jos seurusteluni kautta Teidän kanssanne tuottaisin Teille jotakin ikävyyttä —" tämä ajatus heräsi vasta nyt äkkiä minussa.
"Ei vähääkään", vastasi hän nopeasti. "Ei ensinkään. Minä olen oma herrani, senhän Te tiedätte. Minäkin olen mielelläni keskustellut Teidän kanssanne. Ei ole tarpeen turhanpäiten kieltää itseltään huvia, niinhän?" Hän puhui tavattoman kiireesti, läähättävän epävarmalla äänellä, joka oli aivan outoa hänelle.