"Ei luulevainen eikä utelias", kehui hän. "Kaksi mainiota ominaisuutta — hyvin harvinaisia naisväessä."
Keskustelun kuluessa kertoi hän pienen jutun todisteeksi sanoillensa. Ensimäisiä, jonka hän oli tavannut tänne saavuttuansa, oli eräs opettajatar, joka oli ollut hänen ystävättärensä, se on, jonka kanssa hän oli hellissä suhteissa viimeisinä opintovuosinansa Strassburgissa. Sen jälkeen ei hän ollut kuullut mitään hänestä eikä luonnollisesti osannut aavistaa, että hän olisi täällä. "Ja ajatteles", hän jatkoi, "vaikka minä kuljin käsikkäin morsiameni kanssa, kun tapasin hänet kadulla, tervehti hän ollenkaan joutumatta hämilleen. Arvaamaton hän oli aina. Minä luulen, että hän ensi kerralla saattaisi jo puhutella meitä."
"Sitä pitäisi sinun kuitenkin välttää", neuvoin minä, vaikka hän tietenkin paremmin voi arvostella sellaisia asioita kuin minä.
Hän kohautti olkapäitään. "En tiedä, mitenkä minä voisin tehdä. Hän varmaankin vastaisi, että hän ei käsittänyt miksi hän ei tervehtisi sitä, jonka hän tunsi niin hyvin kuin minut." Muuta hän ei tarkoita. Arvaamaton, niinkuin sanottu. Marga tuosta ei kuitenkaan ollut millänsäkään, kysyi vain aivan välinpitämättömästi, kuka tuo kaunis neiti oli, ja kun minä selitin, että olin joku aika ennemmin asunut hänen äitinsä luona, oli asia päättynyt.
Hän ei tutkinut enempää, ei koettanut saada minua hämilleen — ei mitään.
Minusta, joka niin vähän tunsin naisväkeä, ei tuo luonteenominaisuus tuntunut niin oudolta, kuin se oli hänestä, ja mikä minua enin huvitti koko jutussa, oli saada tietää, oliko tuo ihmeellinen Marga nykyään kaupungissa.
"Tietysti. Me olemme tulleet tänne yksissä neuvoin etsimään itsellemme asuntoa."
"Täällä? Te siis aiotte muuttaa tänne?"
"Niinpä kyllä." Ja hän alkoi puhua tuolla mahtailevalla tavalla, joka on hänelle luonteenomaista ja joka ei ole koskaan minua oikein miellyttänyt. "Mistä sinä oikeastaan olet kotosin? Millä taivaankappaleella sinä oleskelet? Etkö sinä ole lukenut, että minä olen laajalti aikakauskirjallisuudessa mainittu mies, että minä olen erinomaisen arvossapidetty anatoomi ja uusiaikaisimman tieteen, bakteriologian edustaja ja semmoisena nimitetty prosektoriksi tänne?"
Ei, kaikki tuo oli mennyt sivuitseni. Asia huvitti minua niin vähän, ja olen vakuutettu, että Altenhofilla puolestansa ei ollut parempia tietoja minun tieteenalani suuruuksista. Tosin ei voida kieltää, että lääketiedettä, erittäinkin yleistä terveysoppia tulisi jokaisen sivistyneen ihmisen harrastaa, ja ystäväni tohtori Nordau, jonka kanssa viimeksi puhuin asiasta, vakuutti, että minun oikeastaan olisi pitänyt tietää Altenhofin nimityksestä. Altenhofia pidettiin tiedemiehenä suuressa arvossa ja hänellä oli edessään loistava virkaura, sitä varmemmin nyt, kun hän oli mennyt kihloihin rikkaan tytön kanssa ja siten saattoi aineellisista huolista riippumatonna antautua kokonaan tieteellisiin töihinsä.