"Mikä Teitä siinä kummastuttaa?" hän kysyi. "Ennemmin voisin minä kummeksia että Te harrastatte näitä asioita."
"Kuinka niin?" Vaikka tarkkaa tehden ei lukisikaan naisasiaa eikä yleensä yhteiskunnallisia kysymyksiä erikoistieteeni alaan, historiaan kuuluviksi, niin täytyy kuitenkin myöntää niiden olevan sille likeisimmästi sukua, ainakin kaikkien niiden, jotka katsovat asiaa muulta näkökannalta, kuin vain lähdetutkimusten ja yksipuolisen tietojen kasaamisen kannalta. Tätä hän ei tarkoittanutkaan, ja minä ymmärsin pian, minnepäin hän viittasi.
"Minä tarkoitan vain, että se, joka voi syödä itsensä kylläiseksi, tavallisesti ei välitä leipäkysymyksestä, ja että se, joka on aina nauttinut vapautta, ei niin paljon helli lähimmäistensä vapauden tarvetta. Taistellaan yleensä vain sen puolesta, jota ei omisteta."
Tuollainen tapa käsitellä vakavia asioita kummastutti minua ja suututti minua samalla.
"Ahdas mielipide", en voinut olla terävästi huomauttamatta.
"Mutta tosi", vastasi hän tyyneesti. "Kun ollaan vielä hyvin nuoria, voi tapahtua, että heittäydytään turhan päiten taisteluun toisten puolesta, mutta kun on tultu vanhemmaksi ja saavutettu vakava yhteisteiskunta-asema, niinkuin Te —."
Tässä keskeytin hänet. "Jättäkäämme sentään kaikki mieskohtaisuus syrjään. Te tunnette minua ja minun mielipiteitäni liian vähän — epäilläksenne niitä. Pysykäämme esim. Stuart Millissä —
"Mutta sehän on vain lisätodiste sanoilleni", huudahti hän innokkaasti. "Jos ei Stuart Mill olisi rakastunut nerokkaaseen ja lahjakkaaseen Mrs. Tayloriin, joka sekä puheilla että kirjoituksella on vaikuttanut paljon naisasian hyväksi, niin ei hän ehkä olisi niin todenteolla syventynyt tähän asiaan."
"Onko se todellakin Teidän ajatuksenne?" Hänen aiheeton hyökkäyksensä suututti minua. Miksi en puolustautuisi samanlaisilla aseilla? "Tuo henkilöisyyteen vetoaminen tuntuu minusta — suokaa anteeksi — naismaiselta."
"Se oli, Te luulette naisten ajattelevan niin. Mahdollista, että Te itse ajattelette niin jalomielisesti ja uhrautuvaisesti", lisäsi hän ikäänkuin olisi sillä tahtonut lopettaa ainiaaksi kiistan, "toistaiseksi ainakin, siksi kuin etunne eivät satu yhteen meidän etujemme kanssa. Jos Te menisitte naimisiin, — sillä Te lienette vielä naimaton silloin tulisi näkymään, mitä Te ajattelette yhdenvertaisuudesta. Miehet ovat jaloja ja vapaamielisiä ainoastaan niin kauan kuin se heille sopii."