— Et, et lapsi tautiin kuollut,
Herra ei sua kutsunut.
Joku vaan ei tähtes huollut,
joku sua ei halunnut.
— Joku vaan, — ah, antaa olla!
Unohdetaan joku pois!
Jonkun Herran tuomiolla
unohtavat Herrat pois!
— Syytä äitiäsi, lapsi,
vedä mukaan äitisi!
Kiedo kaunein kultahapsi
äidin kaulaan nuoraksi!
— Ollaan, kulta, syypäät yksin,
unohdetaan kaikki pois.
Nukkuissamme sylityksin
äiti rauhan saada vois.
Kirkkomaalla kuolleen hongat
hätävirttä huutaa, soi.
Myrskyn mustat pilvenlongat
murhaajata tuomaroi.
POHJALAISELLE POJALLE.
En sua tahtois lempiä, en tuskin ketään nyt. Mut tutkimaton katseessas on minut vietellyt.
Kuin kuultais sinun silmissäs
meri teräsharmaja,
niin syvä, kylmä, ankara,
— myrskyssä ihana!
Olet mulle vieras vihanen
mä pyydän: ohi käy!
Ei onnea sun salamas
juur' ennustavan näy.
Ja kuitenkin jos pääsisin
tietäisin vaaratta,
olisi hurjin riemuni
tuo nähdä salama!