Hänen kuulinkin mua kiittäneen
ja tukkaani kauneimmaksi
olen aina salaa toivonut
vain päästä prinssessaksi.
Mut mitähän silloin tuntisin,
voi sinua kohtaan, Maxi?
No, päästä voisit ainakin,
sinä — teatterin johtajaksi.
Voi aivan rajattomasti
nyt kaipaan luoksesi.
Ja rajattomasti kadun
jos, rikoin, armaani.
Minä lankeen polvilleni
lyön maahan otsani.
Minä rukoilen rukoukset,
mitä ihminen rukoili.
Jumala, jota en usko,
ja Jesus Kristuskin,
ja hyvä Pyhä Henki,
ja Pyhä Neitsytkin!
Ja kautta pyhimmän kaiken
mink' ihminen vannoa saa,
elämän, kuoleman kautta,
hän takasin antakaa!
* * *
Nyt kärsin taas niin kovasti, minä olen kuin avoin haava. On kotini kuilu hiljainen tai erämaa autio, aava.
Jos kuinka huhuun ja huutelen ei kukaan huuda vastaan. Se, jota isäksi nimitin, ei koskaan etsi lastaan.
* * *