Ah, vihdoinkin siis istun mun rakkaani polvella. Ja jos hän nyt vaan tahtoo hän saa mua suudella.
Mua suudella mielin määrin
ja viskoa, kiskoa.
En sanaa, puolta hiiskuis
nyt väkivallasta.
Mut armas mua vain ilkkuu ei liiku, hievahda. Eh bien! Sill' aikaa vedän ma pari sauhua
* * *
Nyt olen sua niin lähellä kuin ilma huuliasi. Sä ethän enää työnnä pois sun arkaa armastasi.
En enää, ystävä, häiritse
en rakkaudesta riehu.
En vihaa edes vaimoas,
en muiden tähden kiehu.
En sano, että tunnen sun,
olet hyvä taikka paha,
olen pehmeämpi edessäs
kuin tulen päällä vaha.
Nyt olen sua niin lähellä
kuin ajatus aivojasi.
Sä ethän enää sammuta
sisintä aatostasi.
Lien, rakas, sua niin lähellä kuin veri sydäntäsi. Minut ohjas sinne kuitenkin kuin tuntematon käsi.
* * *