Sinä tartut hiljaa käteeni
otsaani suutelet.
Ja katsot kauan, — hymyilet?
Voi, vanha ilmeesi!
Suudelma tyyni, pyhäkin,
mut ilme vaiheinen!
Oi, ilmeen pyhän tahtoisin
tulisuukon entisen!
* * *
Ja saanko polvellesi taas käydä istumaan? Niin kuulen sydämesi sykkiikö ollenkaan?
Minä painaudun kiinni
sun jättirintaasi.
Voi, laimistunut viini
lie oma vereni.
Sinä iskit liian syvään
minä sinuun haavoja.
Iskimme huonoon hyvään
ihan yhtä armotta.
Ei ole enää verta
suonissa kummankaan.
Mua lohdutat: — On kerta
viel' yllin kyllin vaan!
Se kerta, rakas kulta, ei tule milloinkaan. Kun syttyyn saa en tulta, tahdon vain nukkumaan.
* * *
Siis joko sua nyt pahottaa, kun käyn sun luoksesi? Viel' äsken mua kutsuithan, sano, miksi, rakkaani?