Vain aina varmaan uskokaa
sain heti armahani,
kun ensikerran rakastin
ja kärsin kaihostani.
Sen löysin, jolle viimeisen
rintani hehkun annoin,
sen, jolle murskatun sydämen
lääkittäväksi kannoin.
Uskokaa, olin autuas,
kun join hänen suutelonsa!
Uskokaa, katos taivas, maa
kuin uneksinkaan konsa.
Päivämme suuren aurinko niin laski loistavasti, ja ihmeyömme juuret sai ain' iäisyyteen asti.
VALMUJA.
Jo tumma varjo puusta lankee, käyn yksin vuoripolkua. En ole ilonen, en ole ankee, on yksin käydä niin hiljaista.
Niin ilma kirkas ympärillä,
ui vihreä virta kullassa.
Oliivi-tarhan vieremillä
punaisna loistaa valmuja.
En koske varisevaan kukkaan, se tietää lemmen-petosta. Sain niiltä, joita lemmin hukkaan muistoksi aina valmuja.
SISAR-VERI.
Minä aamupuolella yötä näin unta niin tuskaisaa, en rukoillut, tehnyt työtä, vaan nautin hekkumaa.