Mutta seuraavana vuonna, kun työt kasaantuivat, hän varsinkin kiireellisinä aikoina alkoi pitää tarkkaa laskua kuulusteluvuoroista. Kauan aikaa vaivasi häntä salainen häpeän tunne, kun hän valmistamatta meni kouluun, mutta vähitellen se alkoi kadota, mitä enemmän hän varmistui siinä, että historianopettaja ei koskaan poikennut järjestyksestä. Toiset opettajat eivät olleet yhtä säännöllisiä, vaan tekivät usein tepposia, jotka pojista tuntuivat miltei vääryydeltä, — huusivat esille keskeltä luokkaa, mistä sattui. Mutta historianopettaja kiersi rataansa kuin raitiotiehevonen.
Lopuksi alkoi Antsista häpeänkin tunne hälvetä, kaikkihan tekivät samaten. Ennen lukukauden loppua sitten kyllä valvottiin pari yötä ankarassa työssä, että tutkinnossa olisi kaikki selvillä, sekin, mikä oli jäänyt väliin.
Toisena lukuvuotena otti historianopettaja eronsa vanhuuden ja kivulloisuuden takia. Hänen sijaansa tuli nuori, vilkas venäläinen, joka luetti Venäjän historiasta kaikki joutavimmatkin vuosiluvut ja pikkuruhtinaitten nimet, — muut maat saivat seurata joukon jatkona.
Mutta ennenkuin historianopettaja erosi, sattui hänen tunnillaan muuan tapahtuma.
Historianopettajalta kuoli lukukauden kuluessa vanhin, jo täysikasvuinen tytär keuhkotautiin. Kun hän senjälkeen uudelleen tuli kouluun, oli hän hyvin väsynyt ja kulunut, vaatteetkin riippua retkottivat laihtuneella ruumiilla.
Hän oli opetus-istuimelle noustessaan juhlallisen näköinen.
"Hyvät pojat!" hän aloitti tunnin alussa, — "näette itsekin, — tänään en jaksa, — en todellakaan jaksa, — minulla on ollut suuri suru, — säästäkää tänään minua, koettakaa olla hiljaa käskemättä, — minä en voi — en jaksa —".
Luokalla vallitsi alussa haudan hiljaisuus. Mutta ilmassa oli sähköä. Pieni paperilappu lensi toisesta päästä luokkahuonetta toiseen, — se oli sytyttävä kipinä.
Melu pääsi valloilleen, historiantuntien tavallinen, kiusoittava melu, kahta armottomampi tänä päivänä.
Antsia pisti sisimpään sydämeen: tämä ei ole oikein, — ei ole oikein! — hän melkein vihasi tovereitaan. Hän aikoi tehdä jotain tavatonta, nousta, huutaa kaikuvalla äänellä yli luokan, pakoittaa toverinsa hiljaisuuteen.