Aivan oikein, — kun läksy oli kunnialla kuulusteltu ja uusi annettu, viritti opettaja kellonsa ja alkoi puhua pantterijahdista.
Riemu ratkesi julkiseksi, ainoastaan Ants istui nurpeana, kahden vaiheilla.
Siitä lähtien olivat uskontotunnit odotetuimpia kaikista tunneista.
8.
Luonnontieteenopettajan ja rehtorin ainaisena riitakapulana olivat olemattomat ilmanvaihtajat.
Siitä asti kuin kouluun tuli, oli luonnontieteenopettaja puuhannut niitten hankkimista, vieläkään onnistumatta. Hänen seisovana sukkeluutenaan oli luokkaan astuessaan: "onko kellään veistä saapuvilla, — ilma on taas niin tiheä, että vaikka veitsellä leikkaa!" Hän tuuletti luokkahuonetta ennen sekä jälkeen opetuksen ja piti tunninkin aikana ikkunat auki, kunnes vanhempain joukosta saapui valituksia.
Mutta luonnontieteenopettajan vakaumuksena pysyi, ettei raittiista ilmasta kukaan voi sairastua.
Hän uhkaili usein laittavansa ne omin lupinsa, tuovansa kerran miehet sisään ja sillä hyvä. Mutta rehtori pysyi yhä epäilyksissään, missään ei ollut annettu määräystä ilmanvaihtajista, ja mikä ei ollut määrätty, se oli melkein kuin kielletty. Paitsi sitä oli hänen pyrkimyksenään supistaa koulun menot niin vähiin kuin mahdollista.
Luonnontieteenopettaja lupasi itse maksaa ne.
Kun mikään ei auttanut, turvautui hän toiseen keinoon, — alkoi joka päivä pistellä samasta asiasta.