"Te teette piirustukset, Pjotr Ivanovitsh, ja merkitsette niihin useampia eri paikkoja, niin että on varaa valita."
Luonnontieteenopettaja mutisi jotain käsittämätöntä ja kohautti olkapäitään.
Rehtori oli alkanut uransa kuraattorin kansliavirkamiehenä ja sieltä suoraan päässyt rehtoriksi.
Yhä vieläkin oli kanslia hänen vahvin puolensa ja parhaiten johdettu osa koko koulun koneistossa.
Hänellä oli siellä parikin kirjoittajaa, jotka täyttivät nimillä ja numeroilla yhä uusia sarekkeita, joita rehtori heidän eteensä asetti.
Syrjäinen ei olisi voinut käsittää, mistä heillä alituisesti kirjoittamista riitti.
Mutta nämä luettelot erilaisine sarekkeineen, jotka aina lukuvuoden lopulla kauniilla käsi-alalla kirjoitettuina lähetettiin kuraattorille, olivat rehtorin ylpeytenä.
Niissä olivat hänen haltuunsa uskotut oppilaat, tosin vaan niminä ja numeroina, mutta mallikelpoisesti järjestettyinä, milloin kansallisuuden, milloin uskontunnustuksen, milloin minkäkin näkökannan mukaan.
Numerojen vaihteleva luku, niitten alituinen siirto, niitten kasvaminen ja väheneminen eri sarekkeissa, se huvitti rehtoria siihen määrään, että hän tuskin muisti niitten oikeastaan merkitsevänkin eläviä ihmisen alkuja.
Hänelle ne olivat varsinaisesti olemassa ainoastaan paperilla.