Eikä ainoastaan rehtoria, vaan häntä itseäänkin kohtaan.
Luonnontieteenopettajan ilmanvaihtajat yhä vaan viipyivät kuraattorin kansliassa. Sillä aikaa hengittivät pojat pilaantunutta ilmaa nuorten keuhkojensa täydeltä.
9.
Ants asui Pinkovan kadun päässä, joka oli kiveämätöntä, oikeastaan jo maantien alkua; viimeisten talojen asukkaat eivät useinkaan tienneet, olivatko kaupungin vaiko kunnan kirjoissa. Kaupungin piirin ulkopuolella aukeni ikäviä lakeuksia, joitten joka kulma oli viljelty, — siellä täällä taloja ja moisioita puukujineen.
Antsin asuntoon pääsi pitkulaisen pihan kautta, jonka toisella puolen oli puutarhurin kaalimaa. Keväin, syksyin oli loka upottavaa, sentähden oli portista alkaen asetettu kaksi kapeaa lautaa, jotka juoksivat rinnatusten.
Antsilla oli asuntonsa erään ajurin perheessä, jonka keittiön takaisen huoneen vuokrasivat koululaisille. Paitsi Antsia asui huoneessa vielä muuan yläluokkalainen, Pärt Maddisson.
Huoneeseen pääsi yksinomaan keittiön kautta, joka melkein aina oli täynnä kuumaa pesuhöyryä sekä kirjavia saippuavesilätäköitä, sillä ajurin vaimo pesi alituisesti, itselleen ja vieraille.
Antsin huone oli pieni ja pimeähkö, sen ainoa ikkuna oli solaan päin, jonka toisella puolen oli talli. Ikkunaa taisi harvoin aukaista, tallista kävi väkevä löyhkä.
Huonekaluja ei ollut, paitsi rautavuoteita ohuine lastumatrasseineen ja joitakuita tuoleja, muita kuin pyöreä, maalaamaton pöytä vihreäkupuisen kattolampun alla. Paitsi sitä oli kummallakin pojalla puinen arkkunsa.
He maksoivat huoneesta yhteensä neljä ruplaa kuussa. Siitä hinnasta toi ajurin vaimo aamuin illoin kiehuvan teekeittiön, — muuten he olivat omassa ruuassaan. Kerran viikossa lähetettiin Antsille kaupunki-evästä, leipää ja voita, suolakalaa ja lihaa, — joskus harvoin tuoretta, teurastuksen tapahduttua.