Suuri ilo syöksyi sydämeen, ikäänkuin ovista ja ikkunoista, lakaisi tieltään epäilykset ja etsi ulospääsyä.
Viimeinen aamen kajahti kirkossa.
Raudjalg ei malttanut silmätä virren numeroa, oli yksi ainoa virsi, jota hän tällä hetkellä tahtoi soittaa.
Hän aloitti voitonriemuisella, lujalla äänellä, joka kantoi yli kirkon:
"Enkeli taivaan lausui näin."
Se oli jouluvirsi, ja oltiin keskellä kesää.
Ei kukaan yhtynyt lauluun, ihmiset vaan kääntyivät ihmetellen penkeissään.
"Ma suuren ilon ilmoitan."
Päästyään toiseen säkeistöön sai Raudjalan kaunis, syvä ääni sellaisen kantavuuden ja iloisuuden, että se vakuutti välinpitämättömimmänkin.
Ja kun hän veisasi: