"Üks laps on meile sündinud — — —" niin yhtyi siihen koko kirkkoväki, veisatakseen jouluvirttä poutaisena, helteisenä suvisunnuntaina.
2.
Hauskin koko talossa oli tietysti isän huone, mutta siellä piti olla hiirenhiljaa, muuten sai kuulla: "Ants, mene katsomaan, etteivät vasikat ole puutarhassa", tai muuta samantapaista. Isän huone oli koulutuvan takana, ja sitä sanottiin lyhyesti takakamariksi.
Katossa oli lystinmoisia kuvioita, jotka sadevesi katon läpäistessään oli piirtänyt, aivankuin ruskeita, koukkuisia sormia kynsineen päivineen.
Seinällä riippui Venäjän kartta, josta isä punaisella viivalla oli eroittanut Itämeren maakunnat.
Nurkassa oli isän oma veistämä kaappi, jossa säilytettiin rahaa ja arvopapereita. Siellä oli muun muassa kaksi hopearuplaa, jotka Ants oli saanut kummeiltaan ristiäisikseen. Isä näytteli hänelle niitä joskus ja pani pöydälle hyrränä kieppumaan.
Joskus isä antoi Antsille "ison kirjan". Ants istui puusohvalla ja tavaili hiki hatussa. Se oli käsinkirjoitettu, ja kannet olivat neliskulmaisista, kirjavista papereista liimatut. Siinä oli kaikkea, mitä ajatella saattaa: vanhentuneita uutisia Krimin sodasta, "paras ja huokein keino musteen valmistamiseksi", palvelijoitten päästökirja, "hirveä luonnonihme eli yhdeksänpurstoinen merikäärme" ja niin edespäin loppumattomiin.
Ensimäisiä kertomuksia, mitä Ants kokoon tavaili, oli jännittävä kuvaus, "kuinka engelsmanni Pärnun alla kävi".
Ison kirjan vieressä hyllyllä oli toinen ohuempi, sinikantinen vihko, jonka kansikirjoitus kuului:
"Mihkel Hesekiel Raudjalan muistiinpanot opetukseksi ja muistoksi hänen lapsilleen ja jälkeläisilleen."