Illalla Ants näki piikatytön kantavan makuuvaatteita takakamariin.
Isän oli tapana maata takakamarin puusohvalla kiireellisinä työ-aikoina, jolloin valvoi suurimman osan yötä.
Kesän loppupuoli kului hiljaisesti ja ikävästi. Isä oli usein alakuloinen, äiti sanoi hänellä olevan selkkauksia nykyisen kirkkoherran kanssa. Hän oli alkanut kävellessä notkahutella polviaan, yltyvän luuvalon takia.
Ants huomasi ihmeekseen itsessään saman ilmiön kuin keväälläkin, vaikka tällä kertaa päinvastaiseen suuntaan. Hän alkoi odottaa lukukauden alkua kaupunkiin päästäkseen.
Hän tunsi asemansa kaksiteräisyyden. Jos näyttäytyi sellaisena kuin todella oli, loukkasi tahtomattaan, — teeskennellä muuta oli valheellista.
Täällä, missä oli tuttua joka ruohon korsi, hän alkoi tuntea itsensä vieraaksi.
Ei voinut huuhtoa itsestään talven tarttumaa yhtä helposti, kuin matkasta pölyisenä peseytyi puhtaaksi kotoisessa kylyssä.
Hän alkoi kaivata ihmisiä, joille taisi olla oma itsensä, tarvitsematta koko ajan pelätä tallaavansa heidän tunteitaan.
13.
Pyhäjärven lähteistä Peipsiin juoksee Emajoki.