"Taitaisi olla itsellennekin viisaampaa jättää moiset hommat. Ei sitä hyvin silmin katsella. Olen minäkin kruunun virkamies, vaikkapa alhainenkin, — ei minun poikani sovi nimeään joka paperiin panna."
"Se on sellainen koneisto, että jos siihen vaan takin liepeestä tarttuu, niin mennyttä miestä on."
"Voi olla paljonkin luvattu, vaikka ei siltä tosissaan meinattu."
Kolmannessa surkuteltiin lapsia.
"On niillä raukoilla jo ennestäänkin kuin Paapelin sekoitus päässä, — on ryssät, saksat, latinat, — kuka niitä kaikkia jaksaa luetellakaan."
"Kelmeänokkaisia ovat muutenkin; ja iltapäivä menee tyystin läksyjen lukuun."
Ants yhä sitkistyi, sitä myöten kuin asia mutkistui. Hän vie sen perille, vaikka päänsä seinään iskisi.
Hän ei hellittänyt yhdestä tappiosta, vaan tuli uudestaan, istui iltakaudet ja selitteli.
Itsepäinen, iloinen innostus piti hänen joka hermonpäänsä vireessä.
Vihdoin oli tarpeellinen määrä nimiä koossa. Sinä iltapäivänä, jolloin anomus alkoi matkansa määräpaikkaansa kohti, irroitti Ants veneen laiturista ja lähti soutamaan.