Eräänä päivänä sai Ants kutsun tulla rehtorin luo.
Hän näki heti sisään astuessaan rehtorin kädessä valkoisen paperikäärön, — anomuksen.
"Anomus vironkielen tuntien johdosta on lähetetty huomioon ottamatta takaisin, josta tahdon ilmoittaa teille, Raudjalg, koska, kuten olen kuullut, olette ollut tämän puuhan johtajana…"
Ants tuijotti tylsästi rehtorin käteen.
"Teiltä on jäänyt huomioon ottamatta muuan pikkuseikka, muodollisuus, niin sanoakseni. Anomuksessa ei ole nimittäin mainittu, onko saatavissa kelpoisuusehdot täyttävä vironkielen opettaja. Kuraattori on sentähden suvainnut jättää anomuksen huomioon ottamatta."
Rehtori piti pienen pysähdyksen, ikäänkuin antaakseen Antsillekin puheenvuoroa, mutta jatkoi sitten narisevasti:
"Tietysti ei mikään estä lähettämästä uutta anomusta, joka täyttää kaikki asetettavat vaatimukset."
Antsissa nousi, nousi, — kurkkuun saakka.
Hän tunsi, että jos hetkeksi vielä jää tämän katon alle, niin sanoo kaiken vasten silmiä.
Hän sai itsensä hillityksi, mutta kotona se purkautui.