"Joko sinä luit tämän?" hän kysyi, osoittaen sormellaan uutista isälle.
Isä istui ja poltteli piippuaan kiviportailla, selkä ovea vasten.
"Jo…" hän vastasi lyhyesti.
"Herneille pitää huomenna panna kepit", hän sanoi hetken päästä.
"Se on nyt sen ainaisen vääryyden ja venyttelyn seurauksia", sanoi Ants tiukasti ja heitti lehden menemään, — "väsyvät kesken".
"Meidän asiamme ei ole tuomita", sanoi isä.
"Menen tästä hernekeppejä hakemaan", hän lisäsi, nousten.
Ei oltu ehditty pitkällekään juhannuksen tuolle puolen, kun isä sai suuren, sinetillä suljetun kirjekuoren, ilman postimerkkiä.
Kun Ants tuli takakamariin, istui isä ja luki venäjänkielistä paperia sekä ojensi sen sitten ääneti Antsille.
Ants silmäsi sen nopeasti läpi, — isältä vaadittiin kaikissa kouluaineissa uutta tutkintoa, viran menettämisen uhalla.