"No, Mari, — mitä sinä niin meitä pelästyt, — onko herrasväki kotona?"
Tyttö katsoo Penttiin, ikäänkuin ei käsittäisi.
"Eihän ne, — johan ne viime viikolla lähtivät matkalle", hän sanoo vihdoin nopeasti ja lähtee juoksemaan navettaa kohti.
Kirsti ja Pentti katsahtavat toisiinsa.
"Mutta hyvänen aika — kirjotithan sinä, Pentti?"
"Tietysti kirjoitin… Mutta kun aioimme tulla vain yhdeksi päiväksi, en odottanut vastausta… Ja kuka nyt olisi uskonut, että ne vanhat alkaisivat matkustella…"
Hän lähtee koittamaan verannan ovea, mutta se on lukossa.
"Oikeastaan on tämä ihan naurettavaa", hän sanoo Kirstille, joka vähän neuvotonna yhä seisoo paikallaan. "Sisään meidän täytyy päästä joka tapauksessa…"
Hän alkaa kolkuttaa keittiön ovea, ensin hiljaa, sitten yhä kovemmin.
"Vanha Liisamummo on kyllä kotona, — kuulen hänen askeleensa ja yskänsä, — mutta ei tietysti tule avaamaan, — on kai tullut entistä kuurommaksi. Minnekkä se äskeinen tyttökin joutui?"