Laivan tehdessä lähtöä, hän seisoo laidetta vasten nojaten, kädet täynnä kukkia, jotka eivät ole rinnoille mahtuneet. Hän katselee satamaa, joka on kesäisen vilkas, täynnä hyörinää ja pyörinää, katsoo suurta kirkonkupua, joka kohoo yli kaupungin, ja ihmisryhmää rannalla, jotka kaikki ovat tulleet häntä hyvästelemään. Huiskutetaan nenäliinoja, viitataan käsillä, koitetaan saada viimeisiä sanoja kuulumaan. Äiti seisoo vähän syrjässä ja näyttää hiljaa itkevän. Kirsti katselee kauan äitiä. Tekisi mieli vielä kerran juosta alas, lohduttaa äitiä ja sanoa… Niin, mitä…?

Ehkä on parasta, ettei äiti tiedä, kuinka kaukana hän jo on heistä kaikista, ja kuinka heidät eroittaa syvempi juopa, kuin se mikä syntyy laivan erotessa laiturista.

JÄLKIMÄINEN OSA

9.

Pohjois-Ruotsin tuntureilla, kaukana valtatiestä, saarettoman tunturijärven takana, on pieni karjatalo, hatarasti rakennettu, tukittu juuri senverran, ettei pahin yökylmä sisään pääse. Ympärillä on niityt, joissa kuusiviikkoinen kesä kasvattaa ruohon korkeaksi, — ne kiipeävät puurajalle asti, — lähelle ikuista lunta. Iltasin tulee karja kotiin lypsettäväksi, — vuohet ovat kesyimmät ja rohkeimmat, kurottavat päänsä aidan lomitse ja nuolaisevat karjatytön kädestä suoloja; vasikat kirmasevat etempänä kivisellä aholla, lehmät märehtivät tyyninä ja totisina.

He ovat saapuneet sinne eräänä kesäpäivänä, — aikoen vaan pikimmältään pistäytyä ja heti lähteä eteenpäin. Koko heidän häämatkansa oli siihen saakka ollut kuumeentapaista kiiruhtamista paikasta toiseen, — alituisesti uusia seutuja, uusia ihmisiä ja uusia vaikutuksia. Se oli ollut melkein kuin pakomatkaa.

Mutta tämä paikka heitä heti miellyttää. Se on niin syrjäinen ja yksinäinen, niin unohdetun näköinen kapeassa laaksossa tunturien väliin puristuneena. Elämän kulku siellä on niin ihan yksinkertaista ja luonnollista, aivan alkuperäisen koskematonta.

Luovuttaisiko tyttö heille tupansa?

Miksei — hän voisi kyllä maata ladossakin. Oli sitä ennenkin tehnyt.

Tyttö nytkäyttää niskojaan, — hän on kookas ja vaaleaverinen, — terve ja elämänraitis lyhyessä, raitaisessa hameessaan.