Hänen ajatuksensa kulkivat kuin pyörteissä, yhä nopeammin ja nopeammin, ja nostivat joka kerta syvyydestä kohotessaan saman kysymyksen.

Sairaanhoitajatar nousi ja meni ulos.

Hän alkoi uikuttaa kuin lapsi.

"Lapsi, — lapsi — tuokaa minulle lapsi…"

Samalla tuli Pentti sisään ja kävi raskaasti, kömpelösti vuoteen ääreen polvilleen, aivankuin olisi siihen langennut.

Kirstistä tuntui, kuin jokin huimaavasti pyörivä ratas hänen aivoissaan äkkiä olisi seisahtunut.

"Kuollut… lapsiko?" hän sanoi vaivaloisesti.

Ja ne sanat sanoessaan, oli kuin jotakin olisi kuollut hänessä itsessään.

12.

Muita lapsia hänellä ei ollut.