Hän toivoi sitä hartaasti ensimäisinä vuosina, pitäen kiinni yhä heikkenevästä toivosta, tahtomatta siitä luopua ja peljäten sitä tyhjyyttä, jonka sen toivon sammuminen jättäisi hänen sieluunsa ja elämäänsä.
Hän meni aina lasten leikkipaikoille, heidän hietakentilleen ja mäenlaskupaikoilleen ja istui siellä jossain syrjäisellä penkillä nälkäisin, kateellisin silmin katsellen elämää edessään.
Ihmiset unhottivat pian, että hänellä oli lapsia ollutkaan. Tuskin kukaan sitä muisti, ja harva vaarinotti siitä ilmeestä, jonka usein näkee lapsettomilla naisilla, ja joka oli hänelläkin, — jotain tyydyttämätöntä katseen pohjalla. Ainoastaan hänen vanha äitinsä oli lohduttamaton eikä lakannut lapsesta puhumasta eikä toista toivomasta.
Kirsti tuhlasi suuren toimintahalunsa kaikenlaisiin pikku asioihin, jakaen ja siroittaen sitä ja kärsien siitä, ettei mitään kokonaista saanut aikaan. Hän ehti olla mukana kaikkialla, sillä koti vei hänen aikaansa tuskin nimeksi, ja hän väsytti itseään päivät pitkään kaikilla niillä yhteiskunnallisilla ja seuraelämällisillä puuhilla, joihin hänen asemassaan oleva nainen voi antautua. Mutta kotiin tultuaan oli hänellä kuitenkin se tunne, ettei mitään ollut tehnyt.
Hän vietti elämäänsä sisäisesti tylsänä kaikelle, tottuen vihdoin välinpitämättömään "antaa mennä" oloon ja kohottaen kaikelle olkapäitään.
Eräänä keväänä kuoli äiti, kauan aikaa hiljaa riuduttuaan, — melkein äkkiarvaamatta, sillä hän oli jo niin kauan aikaa elänyt puolin voimin, että sitä oli totuttu pitämään luonnollisena asiana.
Äidin kuolema ja se suru, jonka se aiheutti, riistivät Kirstin yhtäkkiä tylsyydestä, jossa hän vuosikaudet oli elänyt. Hänen täytyi väkisinkin kuin pysähtyä ja katsoa taakseen ja ajatella sekä tuntea vastoin tahtoaankin.
Samana keväänä pyydettiin heitä saapumaan Leppäniemeen.
He eivät olleet käyneet siellä kertaakaan häittensä jälkeen, — siitä ei ollut tehty heidän välillään mitään varsinaista sopimusta, — se oli jäänyt vaan kuin itsestään.
Kirsti ihmeekseen löysi sydämestään yhtäkkiä valtavan halun päästä sinne, — odottamatta, aivankuin unohdetusta salalaatikosta joskus jotain löydetään.