"Minnekkä viedään?" Kirsti kysyi, koittaen hämärän läpi eroittaa mummon kasvoja.
"No, niinpä vaan linnaan. Kohta ne on täällä hakijat."
Muijat ovenpuolella alkoivat supatella keskenään.
Kirsti kääntyi heidän puoleensa.
"Jos te, hyvät ihmiset, menisitte kaikki vähäksi aikaa pois. Näettehän, kuinka ahdasta täällä on, tuskin on tilaa kääntyä."
He katsoivat toisiinsa, sitten Kirstiin, ja pujahtivat sanan sanomatta yksi toisensa jäljestä ulos ovesta.
Kirsti meni suoraan Siinan luo, joka oli istuuntunut vuoteen laidalle, niin kauas kuin mahdollista jalkopäästä.
"No, Siina", hän sanoi, — "kirkkoherra kävi täällä tänään."
Siina ei vastannut vieläkään mitään, vaan tuijotti tylsästi eteensä.
"Kävihän se", äiti vastasi taas. "Ja puhui kuin Herran voima. Vaan tuohon Siinaanko mikään pystyisi. Minä tässä itkin vanhat silmäni pilalle. Kyllä se vaan maalasi sen maailman pahuuden ja kurjuuden…"