"Ottakaa se, rouva hyvä", hän sanoi yhtäkkiä. "… Minä… en…
Niin… eipähän sitten joudu hukkateille…"
Hän kääntyi taas seinään päin, ja hartiat alkoivat väristä.
Etehisestä kuului kovia askeleita ja miehen ääniä.
Siina katsahti Kirstiin apua anovasti. "Tulevat…", hän kuiskasi käheästi.
Kirsti veti peiton hänen ylleen.
"Rauhoittukaa nyt, Siina. He eivät vie teitä vielä minnekkään. Ei ennenkuin olette ihan terve."
Hän avasi porstuan oven ja sulki sen jälkeensä. Siellä seisoi kirkonkylän vanginkuljettaja ja vielä jokin toinen mies. Tupa-Leena piilotteli oven suussa ja tirkisteli heitä pienirakoisilla silmillään.
Miehet tervehtivät Kirstiä ja näyttivät olevan vähän hämillään. Vihdoin toinen suoristi itsensä. "No, mennään nyt", hän sanoi toverilleen, tarttuen oven ripaan.
Kirsti asettui nopeasti eteen.
"Sinne ei voi mennä", hän sanoi lujasti. "Tyttö on sairas ja kuumeessa, — toispäivänä synnyttänyt."