"Meillä on käsky tuoda hänet tutkittavaksi", toinen sanoi röyhkeästi.
"Sama se… Mutta häntä ei saa viedä nyt, kuulettekos…
Jäljestäpäin… Hänhän on kaikki tunnustanut, ei kiellä mitään.
Minä vastaan hänestä… Vielä tänään lähden itse puhumaan asiasta
tuomarille."
Miehet katselivat toisiaan ja vääntelivät lakkejaan.
"Kuka sellaisista tietää…" toinen arveli. "Yhtäkkiä pyrähtävät pakoon, ja sitten — ota kiinni!"
"Kuulittehan, että minä vastaan hänestä."
Kirsti seisoi pitkänä ja kalpeana saunan mustuneen oven edessä, kasvoissa lujan päätöksen ilme.
"Minnekkä se pakenisi", uskalsi muija syrjästä huomauttaa. "Joka on niin heikko, että tuskin jaloillaan pysyy…"
"No, jos rouva vastaa…" arveli sävyisemmän näköinen miehistä. "Eihän mekään nyt sairasta ihmistä… Vaikka kyllä semmoinen oli käsky, että jo tänään tuoda kirkonkylään kuulusteltavaksi…"
Hän viittasi toveriaan, ja tämä kääntyi vastahakoisen näköisenä menemään.
"Minä tulen huomenna takaisin", Kirsti sanoi Tupa-Leenalle. "Menkää nyt hoitamaan tytärtänne. Ja älkää päästäkö vieraita ihmisiä sisään."