Äiti: Ei vielä, kumma kyllä. Vaan kai se saapuu tänään. Niinkuin tiedät, pyysin oopperan tirehtööriä jouduttamaan vastaustaan.
Irma: Vaan ajatteleppas, jos viime hetkellä saapuu kieltävä vastaus.
Äiti: Mutta Irma, mitä sinä ajattelet. Olihan jo keväällä päätetty asia, että sinä pääset oopperaan.
Irma: Niin, niin, — minä vain lausuin arvelun. (Istahtaa nojatuoliin.) Kauvanpa se herra arkitehti viipyykin.
Äiti: Kuulehan, Irma, minä mielelläni kysyisin sinulta yhtä asiaa. Herra Falk kävi viime talvena Berlinissä, eikö niin?
Irma: Niin kävi, entäs sitten?
Äiti: Mitä hän oikeastaan siellä teki?
Irma: Mistä minä tiedän? Arvatenkin tutki rakennustaidetta.
Äiti: Tiedätkö, mitä täällä kerrottiin? Että hän ainoastaan sinun tähtesi sinne lähti. Sanottiin vielä että te olitte kihloissa.
Irma (leikitellen kukilla): Oh, tuo vanha juttu! Ihmiset osaavat aina löytää puheen ainetta.