Äiti (silittää hänen päätään): Rakastanko, — sitä sinä kysyt? Sinä olet minulle kaikki kaikessa.
Irma (äkkiä katsahtaen ylös): Toisinaan minusta tuntuu, kuin sinä rakastaisit vain omaa kuvaasi minussa,äiti!
Palvelustyttö (tulee sisään): Eräs herra tahtoo tavata neitiä.
Irma (nousten nopeasti): Käske hänet sisään. (Palvelustyttö menee). — Minne sinä menet, äiti?
Äiti: Hetkeksi omaan huoneeseni. (Menee).
Irma (seisoo pianon ääressä selaillen nuotteja).
Väinö Falk (astuu sisään): Hyvää iltaa, neiti. Jo täydessä konsertti-loistossa! Etten vaan tullut teitä häiritsemään.
Irma: Ette suinkaan, siitä voitte olla varma. — Teitäkö minä muuten saan kiittää näistä kauniista kukista.
Falk: Eivät ne sitä ansaitse. — Mutta kuulkaa, sanokaa vaan suoraan, neiti, kenties olisi teidän pitänyt mennä muuanne?
Irma: Suoraan? Milloinka minä en olisi ollut suora teitä kohtaan? (Istahtaa sohvaan.) Niin vanhat, hyvät tutut kuin me olemme.