Falk: Te ette vastaa? Tiedättekö te mitään oikeasta elämästä, suuresta rikkaasta elämästä, joka on lämmin ja monivaihteinen ja samalla ehjä kuin sointuva accordi? Ja siitä rakkaudesta, joka on yli joukkojen ihailun? Nuo ihmiset, jotka teille käsiä taputtavat, he ovat unohtaneet teidät, kun laulunne viimeinen sävel on vaiennut; kukin heistä menee omiin puuhiinsa ja omaan elämäänsä. Te olette heille ainoastaan huvituksen, nautinnon välikappale. Mutta jos te voisitte aavistaa, mitä te olette minulle!
Irma: Teidän olisi pitänyt tulla ennen, — miksi ette tullutkin! Tiedättekö, Väinö Falk, on hetkiä, jolloin minä tahtoisin antaa pois koko suuren taiteeni, ollakseni nainen ja ihminen ennen kaikkea.
Falk: Elkää antako pois mitään, vaan yhdistäkää! Teillä on kyllin rikas sielu, te voitte olla sekä taiteilija että nainen yhtaikaa.
Irma: Oh, nyt te ette tunne minua. Sitäpä minä juuri en voi. Ja jos voisinkin, niin tulisi kuitenkin kerran hetki, jolloin te ette tyytyisi puoleen, vaan vaatisitte kaikki: — Ei, elkää sanoko mitään, — minulle ei löydy muuta kuin joko — tahi. Minulla on sielussani kaksi eri mailmaa ja jompikumpi on minun valittava.
Falk: Äitinne valitsi rakkauden ja tuli onnelliseksi.
Irma: Niin, äiti! Ja kuitenkin hän sanoi, ettei soisi minulle omaa kohtaloansa.
Falk: Te ette rakasta minua, Irma, — siinä kaikki.
Irma: Enkö rakasta, — niinkö sanotte! Jos te tietäisitte… Minulla on hetkiä, jolloin koko loistava tulevaisuuteni tuntuu köyhältä ja värittömältä. Hetkiä, jolloin tahtoisin heittäytyä itkemään, itkeä itseni helläksi ja hyväksi, tuntea itseni niin pieneksi… Ja sitten kuulla jonkun lohduttavan, kuiskaavan rakkauden sanoja ja hyväilevän. (Äkkiä): Oh, te, — miksette te silloin raivannutkin itsellenne tietä konserttilavalle! Te, joka olette suuri ja voimakas!
Falk (nousee seisaalleen): Irma! Nyt tunnen teidät! Tätähän minä aina olen aavistanut kaiken loistavan kuoren alla. Jotain niin lämmintä ja tulvehtivaa… Irma, tulkaa — tulkaa onneen ja elämään!
Palvelustyttö (raoittaa ovea): Tässä olisi neidille sähkösanoma, tuotiin juuri.