"Se meni kyllä ohitse", hän jatkoi, "mutta jäi yskä jäljelle, joka ei ota poistuakseen. Vaan mitä niistä, — ikävistä asioista… Laulatteko te paljon vielä?" hän yhtäkkiä kysyi, "… kuten ennen…" tuli vähän epäröiden.
"Oh en, — kyllä se on kokonaan jäänyt". Hän hymyili sitä vastatessaan, mutta tunsi veren samalla kohoavan kasvoille. Ja hänelle nousi omituinen, epämääräinen pelko siitä, että Vidner kenties koskettaisi heidän entistä suhdettaan. Se ei saisi tapahtua, ei mistään hinnasta. Sen suhteen muisto oli yksinomaan hänen omaisuuttaan, hän oli sen pettymyksellään ja kyynelellään ostanut omakseen, siihen kajoominen olisi ollut kuin pyhyyden loukkausta…
Vaan Vidner oli jo ehtinyt seurata omaa ajatusjuoksuaan.
"Todellako, — sepä vahinko! Teillähän oli niin suuri ja kaunis ääni, — niin lämmin väreeltään, — keski-äänet varsinkin, — sitä olisi vain tarvinnut hiukan kehittää." Hän hymähti. "Minä aina muistan, kuinka te lauloitte Kjerulfin: 'Jeg sad og vented så mangen kveld', — muistatteko? Tai sitten tätä", — hän hyräili, — "kuinka ne sanat olivatkaan…"
Hän kuunteli Vidnerin puhetta pieni katkeruuden vivahdus mielessä. Hän ei ensin ollut ymmärtää… Mutta sitten vähitellen se selvisi, — hän sai kuin valoa monivuotiseen arvoitukseen, — käsitti, kuinka vähän koko se kesä, joka hänelle niin paljon oli merkinnyt, oli ollut Vidnerille. Se oli haihtunut uusien vaikutusten tieltä, vaipunut niinkuin mereen, joskus vain sukeltaen esiin kuin kaukainen saari. Kun sitävastoin hän oli jäänyt sitä yhtä muistoa ja yhtä vaikutusta paloittelemaan ja kertaamaan, — kenties siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hänen väritön ja yksitoikkoinen elämänsä ollut mitään muuta yhtä voimakasta tuonut hänen tiellensä.
"Emmekö lähde hiukan edemmäksi?" Hän nousi keveästi värähtäen, ikäänkuin olisi äkkiä tuntenut vilua.
He alkoivat kulkea pitkin polkua, joka hitaasti mutkia tehden, nousi pengermälle.
"Ja huomennako te jo alotatte kotimatkan?" hän kysyi.
"Huomenna luultavasti, — tahi ylihuomenna, jollen ennen ennätä valmiiksi".
"Mutta tehän tulette kotiin juuri jäittenlähtö-aikaan, — se ei suinkaan voi olla edullista katarrillenne".