Poika jatkaa työtä äännähtämättäkään, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut.
"Sillä on lammasnahat seljässä", kuiskaa joku nauraa kihistäen.
Joku nuori poika viikari haaraa toveriaan seljästä.
"Totta totisesti, — pehmeä kuin villalla täytetty. Eikös olekin pistänyt vällyt paitansa alle."
Poika rynnistelee vastaan, huomattuaan varokeinonsa joutuneen ilmi.
Vouti luimistelee korviaan kauempana, hän ei voi kuulla sinne saakka.
"Pidä sinä vaan itsestäsi huoli", poika tiuskaisee vastaukseksi toisten nauraessa.
Ojan reunalle on istahtanut muuan vaimo, oihkaillen hiljakseen. Hän on aina kyyryssä, pää rinnalla, ikäänkuin kaulassa riippuisi paino, joka taivuttaisi häntä eteenpäin. Toisen lapsen synnyttyä oli kova särky hänet sellaiseksi painuttanut. Siitä huolimatta hän on koko ajan käynyt kartanon työssä ja synnyttänyt kuusi lasta.
"Ei ota pala painuakseen", hän valittaa hiljakseen, leipäkannikkaa pureskellen.
"Kasta veteen, Triinu", sanoo joku lähellä haravoivista naisista heiniä pöyhötellen.
"Ei auta sekään. Kuivalla leivällähän minä olen ikäni kaiken elänyt. Ne on sisukset jo niin kuivuneet, etteivät ne enään muuta sietäisikään."