Mutta maarahvas sanoo, että sananjalka kukkii vain kerran ajastajassa, aina Juhannusyönä.
Ja tämän sinisen sananjalankukan ympärillä, joka oli sinistä tulta, niinkuin suon sydän olisi syttynyt, tanssivat tarhakärmeet päät pystyssä elikkä myöskin niinkuin renkaat pyörien, ja heidän lukunsa oli monta sataa. Ja metsän menninkäiset ja tulihännät kumarsivat kukkaa kahden puolen, niinkuin se olisi uhrituli ollut.
Mutta susia oli suosaarella suuri joukko, vaikka oli suvinen aika, niinkuin olisivat kaikki Kõpun korvet ja Kõrgessaaren varjokätköt valvattinsa luovuttaneet, ja kaikki Muhun sekä Saarenmaan ja vielä mannermaankin sudet heidän laumaansa liittyneet. Ja he istuivat isossa piirissä, niinkuin neuvoa pitäen, tuuhea häntä kantapäillä, ja turkki takkuisena, vaan eivät ulvoneet.
Niin Aalo äkkäsi etumaisena istuvan ison suden, joka Suuremõisan sudenajoissa oli päässyt karkaamaan ketjun halki, ja hän tunsi sen kohta voimallisesta ruhosta ja silmien villistä vilkunnasta, ja ymmärsi, että se oli toisten susien päämies.
Ja samalla hän näki ison kiven kolossa uudenuutukaisen sudennahan, joka oli harmaankellahtava väriltänsä.
Niin tänä hetkenä Saatanan mahdista Aalolta tuiki pimennettiin hänen entinen elämänsä, niinkuin olisi suosyväri sen syliinsä upottanut iki-ajoiksi, kuin on: mies, lapsi, palkolliset, karja ja vielä Herran Sana ja Hänen Armoistuimensa.
(Sillä tainkaltaisen mahdin on Herra Daimoneille antanut, että heillä on valta rakeita, hallaa ja tuulispäitä matkaansaattaa ja myös myrkyttää ilman ja veden ja vielä ihmisiä susiksikin muuttaa.)
Vaan Aalo heitti sudennahan harteillensa, ja kohta hän tunsi ruumiillisen muotonsa tuiki tuntemattomaksi muuttuvan, niin että hänen ruumiinsa valkia iho peittyi takkuiseen karvaan, hänen piskuinen näköpäänsä soukkeni suden teräväksi kuonoksi, hänen vähät sorjat korvansa vaihtuivat suden pystykorviksi, hampaat raateleviksi torahampaiksi, ja kynnet metsänpedon käyriksi kynsiksi.
Mutta näin visusti tosin Perkele oveluudessansa sudennahan ihmisen ylle sovittaapi, että kynnet ynnä hampaat, niin myös korvat itsekukin tulevat heidän oikialle kohdallensa, niinkuin olisi ihminen jo äitinsä kohdusta Lycanthropuksena elikkä Ihmissutena maailmaan tullut.
Vaan suden hahmon mukana heräsivät Aalossa samalla muotoa myös kaikkinaiset suden himot ja halut, niinkuin verenjano ja raatelemisen riemu, sillä hänen verensä myöskin sudenvereksi vaihdettiin, niin että hän oli niinkuin yksi heistä.