Niin jostakin kylänkujalta hänen teräväiset sudenkorvansa eroittivat lyhyen naksahduksen, jota seurasi tulen leimaus ja pauke niinkuin pitkäisen jylinä, ja silloin he kaikki päätähavin ja pelvosta sokaistuina syöksyivät metsän pimeimpään pimentoon.
Ja hän oli myös tässä uudessa hahmossansa yhtäkkiä ratki varovaiseksi vaihtunut, niin että hän kaikkea epäili, niinkuin olisi joka taholla vaaran vainunnut. Niin hän nuuski sangen visusti risut ja oksat polulla, niinkuin olisi peljännyt petollisen sudenkuopan niitten alla peittyvän, elikkä paulan lehvien takana lymyyvän.
Vaan ei vielä ikänä ihmisen hahmossa ollut hänen verissänsä kuplinut niin kultainen riemu ja vapauden autuus kuin nyt, koska hän ihmissutena suolla juoksi. Sillä sen autuuden hekuma on arvaamatoin ja näin Saatanalta säätty, että hän senkautta ihmislapset kadotuksen kuljuun suistaisi.
Ja koska hän tarkemmin tovereitansa susia silmäsi, jotka hänen kanssansa tänä Juhannusyönä Hiidensaaren halki toisesta päästä toiseen juoksivat, niin hän isoksi ihmetykseksensä oli tuntevinansa heidän seassansa montakin muotoa, jotka olivat häneltä tunnetut hänen ihmishahmonsa ajoilta.
Sillä aivan tasavilkkaa hänen kanssansa juoksi ihmissutena vaimo Valber Tempan kylästä, ja vähän etäämpänä kirkkoväärti ja äveriäs isäntämies Suuremõisan vallasta, eikä hän heistä erhettyä taitanut, sillä hän näki sudensilmillä selkiämmin kuin ennen ihmisen silmillä. Ja vaimo Valber näytti hänelle käyrät ja teräväiset raateluhampaansa ohi juostessansa, niinkuin olisi tuttuansa tervehtinyt.
Mutta yhtäkkiä he kaikki kuulivat lehmän ammuntaa ja äkkäsivät karjasta eksyneen hiehon luhdan liepeellä.
Ja sinä silmänräpäyksenä Aalo tiesi, että hänen sudenluontonsa sen hiehon verta juodaksensa janosi.
Hän näki ison suden, joka oli niinkuin kaikkien susien päämies ja väkevämpi muita, karkaavan hiehon kimppuun ja sen kaulasuonet katkaisevan.
Ja senjälkeen tuli hänen ylitsensä suuri huume, niin ettei hän enää mitäkään selkiästi tajunnut, vaan viimeisetkin rippeet ihmisen luonnostansa ratki unhoitti. Vaan hän susien, siskojensa ja veljiensä mukana kaatuneen hiehon kimppuun karkasi, ja he sen yhteisesti repelivät.
Näin he vielä yön kuluessa repelivät monta uuhta ja nuorta varsaa sekä hiehoa.