Niin hän työnsi vaimonsa Aalon loitommaksi, että hän tätä vierasta hajua oudoksui eikä omaksunut, ja se hänen luontoansa vastaan oli, niinkuin vieras Elementti.
Ja hän sanoi:
»Mistäs tulee hiuksiisi suon henki?»
Niin Aalo vastasi:
»Minä suon laidassa kävin ja suopursuja helmaani kokosin, niistä kotona lääkevettä keittääkseni. Niin lienen jonkun oksan hiuksiinikin pistänyt.»
Vaan Priidik metsävahti tunsi tällöin sydämensä kivusta myrisevän, että hänen vaimonsa Aalo näin hänelle vasten kasvoja valehteli, ja hän nousi vuoteessa istuallensa ja sanoi:
»Sen varsin valehtelitkin, vaimo! Sudelle sinä tulet etkä suolle!
Kussas kävit?»
Vaan kun Aalo ei niitäkään vastannut, niin kävi niinkuin pitkäisen leimaus hänen sielunsa läpitse, ja hän huusi:
»Ethän toki ihmissutena öisin juokse, vaimo!»
Mutta konsa nämä sanat oli sanottu, niin Aalo alkoi vapista, että hänen miehensä Priidik näin ankarasti totuutta takaa-ajoi.