»Kuinka voi piskuinen Piret?»
Ja kohta Aalo jo kehdolle kumartui, otti lapsen kepiästi ja sen rinnoillensa asetti.
Niin Aalo istui akkunan alla lavitsalla, kussa hän ennen sadat kerrat oli istuskellut, ja lauloi lapsellensa:
»Emoseni, emoseni,
Ruoki lasta rinnoillasi,
Juutas lastasi imetti:
Hevosrieskaa huomenella,
Keskipäivin kehrävartta,
Itkuvettä illan tullen.»
Niin Priidik ajatteli itseksensä:
»Kuinka hän taitaapi yhä lasta imettää, — eikö ole hänen rintansa ehtynyt?»
Mutta hän ei saanut sanaakaan suustansa, sillä hänen kielensä oli niinkuin hervotoin.
Vaan koska Aalo oli lapsen kylläiseksi ruokkinut, niin hän sen taas rinnoiltansa takaisin liekkuun laski.
Senjälkeen Aalo kysyi:
»Kuinkas jaksat, kallis Priidik? Onkos paitas ehiä?»