Jannsenin koti Tartossa on epäilemättä ollut ensimäinen virolainen "salonki", jos tätä ranskalaista käsitettä lainkaan uskaltaa sijoittaa Viron vaatimattomiin oloihin. Ulkonaisesti on se ollut kylläkin yksinkertainen, Eräs vieras puhuu tosin siinä vallinneesta "porvarillisesta hyvinvoinnista", joka ilmeni perheen salissa ja pihanpuoliseen lasikuistiin katetussa ruokapöydässä. Luultavasti oli kuitenkin ainakin osa "hyvinvoinnista" vain baltilaista vieraanvaraisuutta, joka pakoittaa emännän tekemään mahdottoman mahdolliseksi harvinaisia vieraita kyllin arvokkaasti kestitäkseen. Mutta joskin koti ulkonaisesti vaatimattomine sisustuksineen ja yksinkertaisine tee-iltoineen, joihin uutteran päivätyön jälkeen perheen jäsenet ja tuttavat kerääntyivät soittoa ja laulua harjoittamaan, runoja lukemaan, keskustelemaan, vain vähissä määrin vastasi käsitettä, joka on totuttu sisällyttämään salonkisanaan, oli se sitä kuitenkin henkisesti. Kaikki nimet, joilla on jonkinlaista kaikua Viron nuoressa sivistyselämässä, voisi tavata tämän kodin vieraskirjasta, ja niitten lisäksi joukon nimiä maan rajojen ulkopuolelta.
Siellä on istunut Viron sivistyshistoriassa niin kunniakkaan sijan saanut Jakob Hurt, papillisesta urastaan huolimatta etupäässä kielimies ja historioitsija, jonka ensin Jannsenin lehden viivanalaisena ilmestynyt teos " Pildid isamaa sündinud asjast " (Kuvia kotimaan tapahtumista) oli ensimäinen yritys katsoa Itämerenmaakuntain valloitushistoriaa muultakin kuin valloittajan näkökannalta. Kirkassilmäinen, lempeä rauhanmies, joka myöhemmin puolueriitojen alkaessa sai juoda pohjaan saakka ansaitsemattomien herjausten kalkin ja suuntasi käyttämättömäksi joutuneen kykynsä suurenmoiseen kansanrunouden keräykseen, sillä nimensä ikuistuttaen. Hurtin virolaisten ylioppilasten keskuudessa toimeenpanemat n.s. Kalevipoegillat, jolloin innokkaasti yritettiin tunkeutua kansalliseepoksen henkeen, tulkiten sen sisällystä ja kieltä, pidettiin vuoron tullen myös Jannsenin talossa, jolloin Koidula sisarineen ei laiminlyönyt ottamasta osaa niitten herättävään keskusteluun ja väittelyihin.
Jannsenin matalissa, kodikkaissa huoneissa on aika-ajoin myös näkynyt C.R. Jakobsonin, Viron kansallisen liikkeen vastaisen johtomiehen muhkea, kookas vartalo ja hyväryhtinen, tuuhea pää, tummien silmälasien alati verhotessa, niinkuin pahat kielet sanoivat, liian pienten silmien katseen. C.R. Jakobson, "baltilainen Robespierre", kuten saksalainen juttelija Schulz-Bertram häntä nimittää, on virolaisuuden aikakirjoissa eturivin soturin kunniakkaalla ja näkyvällä, mutta maalitaulun kaltaisella paikalla. Syntyperäisten lahjojensa ja väsymättömän tarmonsa avulla matalasta kohonnut, pisara slaavilaista verta suonissaan, kiihkeässä nuorukaismielessä henkilökohtaiset, syvään piirtyneet loukkaukset maan aateliston taholta, oli hän jo ennakolta määrätty radikalismiin ja hyökkäävään toimintaan, saaden Pietarin vapaamielisissä piireissä liikkuessaan vahviketta omalle ajatussuunnalleen. Jannsenin luona hän, Koidulan vetovoiman alaisena hänkin, on kehitellyt näennäisesti rauhalliseen tapaansa ajatussarjojaan, joitten häikäilemättömyys vielä peittyi mielialan veljelliseen sovintoon.
Siellä on istunut lauluisä Kreutzwald, Võrun erakko, enimmäkseen syrjästäkatsojan filosofiseen asemaan tyytyen, mutta silloin tällöin lingoten kuivan, sarkastisen nuolensa keskelle keskustelua, — aikoina, jolloin talon ukset vielä olivat hänellekin avoinna.
Jannsenin salissa on kansallisia tulevaisuustuulentupia rakennellut koko silloinen, tosin vähälukuinen, virolaiseksi tunnustautuva nuorukaisjoukko, joitten nimet kuten J. Bergmann, M.J. Eisen, K.A. Hermann, Rudolf Kallas, J. Kerg, M. Lifip, A. Reinwald, H. Rosenthal, — ovat tavalla tai toisella, vaatimattomammin tai merkittävämmin piirtyneet virolaiseen sivistyshistoriaan.
Lukuisat ovat ne suomalaiset, jotka ovat tuoneet Tiigi-kadun pieneen taloon merentakaisen tervehdyksen. Laulujuhlan ajaksi varta vasten saapuneet vieraat on jo mainittu; aikaisemmin heitä on Jannsenin luona käynyt Julius Krohn, jonka saksankielen taidosta Koidula huomauttaa. Ranskan kieleen sekä keskustelussa että kirjevaihdossa sai Koidula sensijaan turvautua seurustelussaan G.Z. Yrjö-Koskisen kanssa, jonka kohtelias ranskankielinen kirje Koidulalle vieläkin on tallella.
Saksalaisista on Jannsenin vieraana usein ollut C.F. Wiedemann, pietarilainen akateemikko ja etevä kielentutkija, jonka suuri virolais-saksalainen sanakirja on perustavaa laatua virolaiselle kielitieteelle. Juuri sanakirjatyössään ja sanojen keräilyssä hän on useasti käyttänyt apuna Jannsenin rikasta, alkuperäistä sanavarastoa. Lämmin ymmärtämys ja myötätunto on jo varhain yhdistänyt tämän vaatimattoman, tyynen ja vanhuksen kunnianarvoisaan ikään ennättäneen hopeahapsisen tutkijan ja Koidulan, kestäen muuttumattomana, kirjeitten ja suullisten keskustelujen ylläpitämänä loppuun saakka.
Jannsenin sovinnollisen ja rauhaa rakastavan luonteen ja sen mukaisen politiikan seurauksena oli, että talossa kävi muitakin saksalaiseen seurapiiriin lukeutuvia. Niin on siellä yhteen aikaan paljon seurustellut silloisen Dörptsche Zeitungin teatteriarvostelija Hans Fr. Cziesch, saksalaistunutta, alkujaan puolalaista tai tshekkiläistä syntyperää, mies, jonka vähäinen vartalo kannatti mitä jalomuotoisinta päätä, — tunnettu henkevyydestään, näyttelijäin kesken peljätty ivallisista arvosteluistaan. Vapaamielisen, runoutta harrastavan aatelismiehen Jegor v. Sievers'in tapaamme myös talon vierasten luettelossa, samoin kuin lättiläisen kansallisuusaatteen herättäjän Kronwaldin.
Hunfalvya, jota epäilemättä pidettiin talossa kunniavieraana, kuvaa Koidula seuraavin sanoin: "En ole pitkään aikaan nähnyt niin virkistävän voimakasta, tietoista ja kaikesta kansallisesta itsetunnosta huolimatta aitoa ihmisyyttä, kuin tässä unkarilaisessa tiedemiehessä. Aito magyaarityyppi, voimakas, korkeakasvuinen vartalo, kasvoissa varma ja kuitenkin hyvänsuopa ilme, viisaat, vilkkaan-suopeasti katsovat silmät, iältään yli elämän puolipäivätason, täynnä ritarillista kohteliaisuutta ja samalla perinpohjaisuutta sekä tiedonlaajuutta, joka ilmenee yksinkertaisimmissakin asioissa."
Hunfalvy puolestaan kertoo kirjassaan ( Reise in den Ostseeprovinzen ) käynnistään Jannsenin kodissa. [Olen käyttänyt suomalaista käännöstä ( Kirjallinen Kuukauslehti ).]