Hän tiesi sen hyvin, kuten sen tiesivät kaikki muutkin talossa, mutta ei ollut siitä millänsäkään, nukkui yönsä rauhassa, milloin ei kyliä käynyt, ja istutti päivin omena- ja luumupuita.
Päivät yhä valkenivat, ja iltaisin laski aurinko punaiseen kuultoon, joka levisi vastakkaiselle puolen taivasta, yli oraspeltojen ja ruutanalammen.
Hain kaivoi kaiket päivät pyöreitä aukkoja, täytti ne ruokamullalla, ja illempana työnsi vesirattaita pitkin puutarhaa valaen puita, jotka aikoivat uhmata taivaan tuulia lakeudella.
Leena Merjam oli ottanut tavakseen iltaisin työnsä päätyttyä mennä ruutanalammikolle, missä Hain täytti vesitynnyriä. Pajut rannalla loistivat urvuista keltaisina, ja veden pinnalla hyllyi viheriää kutua.
He työnsivät rattaat yhdessä ohi navetan puutarhaan, ja Hain keikutti tahallaan aisoja, niin että tynnyristä roiskuva vesi kasteli Leenan rinnan ja hihat läpimäriksi.
Mennessään keittiön läpi vaihtamaan puseroa Leena kuuli Kyökki-Riian ylenkatseellisesti sanovan: "Että viitsiikin, vanha ihminen!" Se sattui, vaikka ei niin kipeästi kuin oli tarkoitettu, mutta kirveli kuitenkin pitkät ajat sydänalassa.
Eräänä päivänä sitten näkivät kaikki yksinäisen ratsumiehen, joka täyttä ravia tuli Ropkan vallantalolta päin yli peltojen taloa kohden. Se oli vallankasakka, joka toi Hain Peedunpoika Murrolle sotaankäskyn.
Leena Merjam oli seisonut pihalla vallankasakan saapuessa. Mennessään ullakolle hän tunsi, että jotain samassa tuokiossa ikäänkuin muuttui kivenraskaaksi, ikäänkuin itse olisi pudonnut ullakolta tai vieläkin korkeammalta läpi lakien ja lattioiden aina alimmaiseen kellariin asti, — kuin kivi!
Hän haki ullakolta kaikkein hämärimmän nurkan, hyyristyi vanhalle niinimattokasalle ja itki. Hän itki itseään, Hainin sotaanlähtöä ja kaikkea tätä liian myöhäistä. Kävi yhä pimeämmäksi kattoparrujen alla. Yht'äkkiä kuului askeleita, Hain tuli vuorostaan ullakolle, vihellellen, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut; kumartuessaan ottamaan rautanauloja laatikosta hän huomasi samalla Leenan niinimattokasalla.
Hän tukahdutti kirouksen, tarttui käsiksi umpimähkään, sai kiinni Leenasta ja veti viereensä, aivan lähelle. Hän ei kohdannut mitään vastustusta, he jäivät siihen.