Seuraavana yönä he kohtasivat toisensa samoin ullakolla ja vielä sitä seuraavana; senjälkeen Hain Murro lähti.

Oli sunnuntaiaamu, poutainen, tyyni, kaikki lakeuden tuulet lepäsivät, tallin katto kiilsi, ja tyhjä haikaranpesä odotti asukkaita.

Leena saattoi Hainin asemalle ja seesteisessä kevätilmassa taisi melkein kaupunkiin saakka seurata heidän kulkuaan pitkin pellon piennarta. He kulkivat kuin mies ja vaimo, mies edellä, laukku selässä, nainen jäljessä, kädessä nyytti.

Tästä päivästä alkoi Leena Merjamin odotus.

Alussa tuli muutamia nuhraantuneita postikortteja, etäisistä juoksuhaudoista, seuduilta, joitten nimeä rehellinen virolainen kieli ei kyennyt lausumaan. Ne sisälsivät enimmäkseen vain hyvinvoinnin vakuutuksia ja niihin kuuluvan vastakysymyksen, ja nämäkin köyhät lauseet olivat tarkastusleimalla varustetut.

Leena, korttien opastuksella, koetti iltaisin tutkia suurta karttaa, joka nuppineuloilla kiinnitettyjä värilippusia täynnä riippui talon isännän työhuoneessa. Mutta kaikista selityksistä huolimatta jäi hänen tajuntaansa vain joukko risteileviä viivoja ja järjestyksettömiä pisteitä, joitten oli määrä merkitä jokia, teitä tai kaupunkeja. Missä Hain tällä hetkellä oli, ei käynyt hänelle sen selvemmäksi.

Hän tuli toimeen puolella leipäosuudella ja kuivatti loput korpuiksi, jotka lähetti Hainille noihin tuntemattomiin juoksuhautoihin.

Mutta korttien väliä oli aina useampia viikkoja, joskus enemmänkin. Sitten tuli kerran syksymmällä kirje, eikä sen jälkeen enää mitään, ei kirjeitä eikä kortteja.

Leena Merjam aloitti käyntinsä kaikissa mahdollisissa sotaväen virastoissa, tietoja saadakseen; kaikki vahtisotilaat tunsivat vähitellen nuo pienet, kalvahkot, mustan huivin reunustamat kasvot ja ruskeat, anovat silmät. Hän tutki kaatuneiden ja kadonneiden luetteloa sanomalehdissä, panssaroiden sydänparkansa lujuudella kohtaamaan Hain Murron nimen. Mutta sitä ei ollut milloinkaan, ei kuolleitten eikä haavoittuneiden joukossa.

Leena Merjam kävi yhä ompelemassa, kuten oli tehnyt jo parikymmentä vuotta, vuoroin kaupunkipaikoissaan vuoroin maalla.