Hän oli alkanut rakastaa ruutanalammikkoa, sen kuollutta, vesikasvien ja sammakonkudun samentamaa vettä, sen minnekkäänpääsemättömyyttä.

Hän oli ottanut tavakseen istua sunnuntainsa ruutanalammikon reunalla, kesäisin maalla töissä ollessaan. Hän tunsi sitä kohtaan hellyyttä, joka oli miltei heimolaisuutta.

LUOLAN KORVA

Vaikka tuomiolle tultaisiin, en silloin enkä nytkään voisi sanoa, kumpaa heistä kahdesta alussa rakastin. Enhän tuntenut silloin vielä rakkautta, tyhmä tyttölapsi kun olin, niinkuin sen nyt tunnen: silmien sokeutta, veren tulipaloja, sielun maailmatmahduttavaa laajennusta. En tiennyt vielä, mitä on rakastaa toista ihmistä, niin että rajat raukeavat kahden olemuksen välillä.

Kaikesta tästä en tiennyt. Ja olikin ehkä ihan sattuma vain, että lopullisesti otin Timuskin enkä Keremiä. Kerem oli silloin juuri nimitetty jonnekin virkaatekeväksi parin kuukauden ajaksi, Timusk sensijaan vietti koko kesän kaupungissa, kuten minäkin. Niin sitten sattui, aivan luonnollisesti, että me sinä kesänä juuri Timuskin kanssa tulimme olleeksi paljon yhdessä. Soutelimme, purjehdimme Emajokea alas ja ylös tai kävelimme pitkin peltovieriä kaupungin ulkopuolella aina metsiin saakka, kuutamossa ja ilmankin kuutamoa. Mitä olisin muutakaan tehnyt joutohetkinäni? Sitäpaitsi, hän miellytti minua, vaikka joskus harmittelinkin hänen liiallista itsehyväisyyttänsä, joka tosin oli vain luonnollisen, terveen ihmisen tasapainoa. Härnäilin häntä siitä, käskin hänen nimittää vikoja itsessään, ja kun hän ei siihen kyennyt, ristin hänet herra Virheettömäksi. Siitä hän sydäntyi, mutta se taas sopi hänelle; sellaisena, tuittupäisenä, hän minua juuri miellyttikin. Ja muuten, minkäpä hän luonnolleen mahtoi, hän nyt kerta kaikkiaan otti tämän maailman kuin omenan, — aina punaiselta puolen, oli tyytyväinen Luojansa töihin ja itseensä myös.

Sittenkään en tiedä, olisiko lopullista ratkaisua tullut, ellei olisi sattunut sitä suurta rankkasadetta elokuussa, joka uhkasi piestä meidät ihan pois maan pinnalta. Olimme kävelyllä, kuten tavallisesti, muutaman virstan päässä kaupungista, eikä meillä kummallakaan ollut sateenvarjoa; niinpä ei auttanut muuta kuin mennä suuren heinäsuovan turviin. Omistaja kai toivotti meidät kymmenesti suohon, mutta me kaivauduimmekin kuiviin, tuoksuviin heiniin ja jouduimme istumaan siihen likekkäin kuin linnut pesään. Minua tikehtyäkseni nauratti tämä meidän istumisemme heinäsuovassa, varsinkin kun ukkonen koko ajan jyristeli ja sadetta tuli silmäimme edessä valkoisena seinänä. Mutta Timusk vain yhä totistui totistumistaan, niinkuin olisi alkanut jotain mietiskellä.

Sateen lakattua lähdimme kohti kaupunkia. Oli tuore, sateenjälkeinen rehevyys, kosteus ja lämpö, minne vain silmänsä käänsi. Maantien varsilla tuoksuivat rentoina valkeat ja keltaiset matarat; kaalinlehdet olivat sateesta kiiltäviä ja täynnä vihreää verta. Maanpinta höyrysi kuten kylystä tulleen ruumis. Muistan tämän kaiken, muistan senkin, että tienkäänteessä oli ohra laossa, mutta ohdakkeet jääneet pystyyn. "Katsokaa ohdakkeita", sanoin Timuskille vain jotain sanoakseni, mutta Timuskia ei näyttänyt haluttavan puhua, hän vain nyykäytti päätään.

Silloin se tuli ylitseni, kaikesta tästä sateesta, kiillosta ja tuoksusta, tästä kosteasta lämmöstä, jonka nuori ruumiini huokosillaan tunsi, näistä lakeista pelloista ja Haaslavan sinisinä kangastelevista mäistä, — tuli kuin suuri hellyyden ikävä. Halusin kuulla rakkaita, hyväileviä sanoja, korvaani kuiskattuina, halusin, että jonkun käsivarsi kiertyisi ympärilleni, nojata jonkun olkapäähän, saada osani minäkin tästä luonnon sateen jälkeisestä juhlasta, halusin rakkautta, hullu tyttö. Jos vieressäni olisi kulkenut Kerem, sensijaan että nyt kulkikin Timusk, olisin kai kuunnellut häntä, niinkuin nyt kuuntelin Timuskia. Kun ehdimme kaupunkiin, Rautatiesillan kohdalle, oli kaikki jo selvää välillämme. Niin kiireesti se kävi, kerran alkuun päästyään. Juna tuli — pitkä tavarajuna Riigasta päin, ja siinä sillan varjossa, junavaunujen ylitsemme rämistessä, suutelimme.

Niin päättyi tämä sadekuuroinen elokuun iltapäivä.

* * * * *