Hän ymmärsi, että mies tahtoi tietoja toveriensa ja laivan kohtalosta.
Ja hänen sydämensä keventyi, kun mies taas vaipui unenhorrokseen.
Seuraavana päivänä oli mies jo jalkeilla. Hän pudistelihe kuin vedestä noussut koira, oikoi jäseniään, eikä häntä enää mikään näyttänyt vaivaavan. Hän seurasi Reetaa rannalle, kun tyttö meni kaloja perkaamaan, ja sieltä pyykkipadalle. Hän ei jättänyt Reetaa hetkeksikään, hän kulki tytön jäljissä karjapihaan ja karjapihasta kaivolle.
Venäläinen majakkapäällikkö tuli häntä puhuttelemaan ja vaatimaan papereita, mutta mies käänsi taskunsa nurin, ja asia jäi siihen.
Treiali-Jaan oli edellisenä päivänä lähtenyt purjeveneellä Hiidenmaalle, ja miesväestä oli Poleühtid yksinään kotona. Illalla kun Poleühtid tapansa mukaan ennen maatapanoaan meni vetämään haikuja ison merran luo rannalle, oli hän näkevinään kalaveneen takana kaksi varjoa, jotka sulautuivat yhteen hiekalla. Hän siirsi silloin piippunysänsä miettiväisesti suunnurkkauksesta toiseen, hänellä oli omat ajatuksensa.
Vielä samana iltana hän mennä köntysti satamaan kuulustelemaan Riigaan tai Vindaviin lähteviä laivoja ja sopi vanhan Eitean kanssa, että tämä ottaisi viedäkseen muukalaisen Kuurinmaan rannikolle, heti otollisen tuulen tultua.
Tämän tehtyään Poleühtid rauhoittui. Mennessään Reetan aitan ohi hän kuin sattumalta koetteli ovea, mutta se oli sisältäpäin säpissä, ja kaikki oli hiljaista, tuulimyllyjen liikkumattomista siivistä ja avosuin nukkuvista merroista alkaen.
Kun Poleühtid seuraavana aamuna merkkien avulla yritteli selittää vieraalle matkan mahdollisuuksia, hämmensi Reet paraikaa perunakeittoa avonaisen lieden ääressä koukusta riippuvassa padassa. Ja tulen hehkusta huolimatta hänen nuoret, verevät kasvonsa kalpenivat äkkiä, melkein saarenmaalaisen kalkkikiven karvaisiksi, ikäänkuin sydän yht'äkkiä olisi imenyt kaiken veren itseensä kuin sieni.
Hän istui hetken aikaa nokisella liesikivellä, mitään puhumatta, nosti sitten keiton tulelta ja lähti aittaansa.
Siellä oli viileää ja hämärää. Orsilla riippuivat omakutoiset hameet, kaikki kapiot, joita hän vuosikausia oli valmistanut.
Kaikki jäisi ennalleen, Säären kylä ja tuulimyllyt, venehylyt rannalla ja jokasyksyiset häät säkkipillin säestyksellä.