PASTORI. Tämän ajan vaivat ja kärsimykset ovat arvottomia, hetken kestäviä. Unhottakaa ne! Olette vielä nuori ja kaunis, niin maksaneeko yhtä miestä murehtia ja kulkea kyyneleitä vuodattaan hunnutettuna.
BEATRIX (kapsahtaa ylös). Siunattu pastori, nyt ymmärsitte, tuo oli oikea lohdutus minun tilassani olevalle. Tähtäsitte sydämeeni… Olin suruissani, nyt se menköön! En olleskaan ole enään sairas. Huntu pois… mikä ruma hattu (ottaa peilin hattukorista, peilailee ja sievisteleiksen, panee kauniimman hatun päähänsä.) Aijon esiintyä näyttämöllä, mutta en huntuun käärittynä. Olen vielä liian nuori ja kaunis… Saatte nähdä, että jollen ennen tämän viikon loppua ole jonkun miehen aviosiippa, sydän käpynen, niin ei nimeni ole Beatrix Lack, kyllä aina miehiä saa, kun vaan ei suremaan rupea ja yhtä miestä varsinkin tuollaista ei ansaitse surra. Mitä joskin jäisin Rauhalan asemalle, voisin jo tänään päästä avioliittoon. En sentään jää… Kyllä niitä on Onnelassakin Aadamin poikia.
KONDUKTÖÖRI (tulee). Rauhalan asema, 5 minuuttia. Onko Rauhalaan meneviä? (Poistuu.)
PASTORI (menee).
HELNY. Rippilaukkunne, arvoisa pastori.
PASTORI. En jääkään vielä Rauhalaan, vaan menen vain sitä katsomaan.
Neljäs kohtaus.
KAUPPIAS (tulee, istuutuu Helnyn viereen, silmäilee häntä hetkisen merkityksellä. Kello soi kolmannen kerran).
PASTORI (tulee ja istuutuu Helnyn viereen).
BEATRIX (kiemailee kauppiaalle, kävelee edestakaisin katsellen häntä).