— Minäkö ajan? Mitä minä ajan, omia härkiänikö? Buttemanin härkiä minä ajan, ja hänelle siis ensi kädessä tulee se hyöty mitä nämä härät vetävät, mitä ne hiellään tuottavat… Mutta mitä varten minä niitä ajan, mitä hittoja varten minä ajan Buttemanin härkiä? Miksei hän itse aja härkiänsä? Ja vielä niitä ruoskalla läimin ja piikillä pistelen. Onko siinä järkeä? Enköhän vaan ole minäkin härkä ja eiköhän vaan ole niskallani ies, joka aamulla siihen pannaan ja illalla otetaan pois — tai ei sitä ensinkään pois oteta, se on vielä siinä kun minä menen talliini, parteeni, kun minä menen Hällmanin kellariin, rotan loukkuun, syön Viilpäkin pilautuneesta pehkusta vaimoni valmistamaa apetta ja heittäydyn pahnalleni — jaa, se on siinä silloinkin, ja se on aamulla kun siitä herään ja se on iankaikkisesti…
— Multa minähän saan palkan kaikesta, Butteman maksaa palkan ja senhän pitäisi riittää. Pitäisi, pitäisi! Mutta mitenkäs sen laita onkaan?… Kun minä ne lantit saan, niin minä ne ja'an tarkasti Viilpäkin kanssa, jonka pehkua minä syön ja Hällmanin kanssa, jonka tallissa niinä asun, ja tulos on aina sama: ei jää pukimiin eikä muihin tarpeisiin mitään, ei riitä, vaikka kuin kiristäisi. Ja niinpä minun takapuoleni vilkkaa, ja vaimoni ja lasteni vilkkua…
— Kyllä minä olenkin härkä. Puuttuu vaan härän nahkaa, ettei palelisi ja härän sarvia… Härkä suuttuu, kun sillä on ylen suuri kuorma ja sitä ruoskalla läimitään ja piikillä pistellään, — suuttuu ja äkääntyy eikä lähde mihinkään. Multa suutunkos minä, äkäännynkös minä? Mitä vielä, minä olen lauhkea kuin lammas joka keritsijänsä edessä vaikenee… Minä siis olen tyhmempi kuin härkä, totisesti minä se olen ja se oli oikeassa joka sen sanoi!
— Entä nuo toiset, jotka tuolla tehtaassa näitä koneita valavat ja valmistaman kuin härät, suuttuvatko ne, äkääntyvät, sorvaavat ja silittävät, ja joitten voimaa ja hikeä liittyy siis näihin vielä enemmän, puskevatko? Mitä vielä! Union Jäkki vaan joskus vähän hankailee sarven tynkiään tehtaan takaoven kynnykseen ja salavihkaa mörähtelee, siinä kaikki. Siis nekin ovat tyhmempiä kuin härkä. Ja kun oikein ajattelen, niin me kaikki olemmekin vaan Buttemanin härkiä, joilla on ajaja, ja ajajan ajaja, ja ajajan ajajan ajaja, kunnes vihdoin tullaan itse Buttemaniin joka kuskaa kaikkia…
— Multa mikä on tuo Butteman, joka tarvitsee niin paljo härkiä? Vain tavallinen ihminen, mies mokoma, joka käy joskus tehtaansa konttorissa, vaan aniharvoin itse tehtaassa ja silloinkin voutien opastamana ja taluttamana, sillä itse hän ei tiedä eikä ymmärrä koko meiningeistä mitään. Mies, joka ei tee mitään mutta kuitenkin kaiken tämän omistaa… Kuinkas tämä on ymmärrettävissä? Härät sanokaapas te, kuinka tämä on ymmärrettävissä?…
Tomi kääntyi sinne päin, mutta härkiä ei näkynyt ei kuullut. Hänelle yritti jo tulla hätä käteen, mutta kun hän tarkisti silmiänsä, niin huomasi hän niiden jääneen kauas jälelle päin seistä jököttämään. Hän tallusteli siis takaisin.
— Tännekös te jäittekin, jokerit! Taaskin minä olin tyhmempi kuin te, sillä minä mennä touhusin kun te levähditte. No, levähtäkää vain, mitäpä me kiirehtimään, kunhan saataisiin vaan tuo rautahirviö paperitehtaalle ennen iltaa…
Tomi viittasi kädellään sinne päin tullaksensa paremmin ymmärretyksi ja rupesi sitte raaputtelemaan härkien niskaa osottaakseen parhainta ystävyyttänsä.
— Kuulkaahan veljet! Sanokaas nyt te, kuinka se on ymmärrettävissä että Butteman, joka ei tee mitään, omistaa tehtaat, koneet ja miehet, niin — Union Jäkit ja helpparit, teidät, minut ja meidän kaikkien työn tuotteet? Sanokaas jos ymmärrätte?…
Toinen häristä myrähti jotakin ikäänkuin vastaukseksi Tomin puheluun.